Kesä 2012

Pitkään on elänyt ajatus näyttää pojille vähän kotimaatakin, muilla mailla vierahilla kun on kesälomat viime vuosina tullut vietettyä.

Jotta shokki lomasta kotimaassa vähän lievenisi, päätettiin reissu aloittaa tekemällä edes pieni mutka alakautta.

Perjantai 29.6.

Auto ja lomalaiset saatiin lähtökuntoon kaikkien ihmeeksi jo ennen iltakahdeksaa. Vielä pikainen käynti kaupassa ja kohti Lahtea. Poikettiin mummulassa kahvilla ja pannarilla ja joskus 11 aikoihin jatkettiin matkaa. Järvenpään kohdilla tavoitettiin matkakumppanit ja karavaani oli kasassa.
Helsingin päässä oli taas tietöitä, onneksi kaupunki on puolenyön jälkeen aivan kuollut ja päästiin kurvailemaan kohtuu rauhassa Länsisatamaan. Yhden aikoihin stopattiin Tallinkin jonoon, asennettiin vielä meidän kavereille Jyväs-Caravanilta tuoma markiisi, otettiin yhdet oluet ja kaaduttiin petiin.

Laupäev 30.6.

Aamulla varttia vaille kuusi alkoi tapahtumaan, portit aukesi ja jonot purkaantui seuraavaan jonoon odottamaan laivaan pääsyä. Laivamatka oli tapansa mukaan tylsä, onneksi tuo nykäisy ei kestä kuin kaksi tuntia.

Jotenkin tuli kotoisa lomatunnelma kun Tallinnassa kurvattiin suoraan superalkoon, pienet lomaostokset ostokset ja auto kohti Pärnua.

Pärnuun, Konsen leirintään tultiin joskus 13 aikoihin, auto sammuksiin ja olut käteen. Leirin pystytys, ruokaa ja juomaa.

Koska jääkaappi oli jo lähtiessä melkein tyhjä, otettiin fillarit alle ja lähdettiin etsimään jotain kauppaa. Lähin puoti, nimeltään Tiina, löytyi melkein kolmensadan metrin päästä. Kauppa ei ole suuri, mutta kyllä sieltä ruokaa löytyi.

Ja oisihan sieltä voinut lasillisen viiniäkin ostaa jos vaikka puistopiknikille tekisi mieli.

Illalla grillattiin erilaisia viinereitä ja kaffen kanssa meillä oli tuoretta pullaa.

Peti kutsui ennen puoltayötä, ehkäpä ne parin edellisen yön alle nelituntista vaikutti.

Pühapaev 1.7.

Sunnuntaiaamu näytti kivalta, näkymään saattoi vaikuttaa se että jokainen, Jaakko mukaanlukien, vetäisi yli 9 tunnin unet. Aamupalaksi lämpimiä leipiä grillistä, vähän pekonia ja kannullinen pahvia.

Mahat täynnä noustiin fillareille ja kylää kohti. Pärnu näyttää vanhalta, ränstyneeltä, kuoppaiselta ja viehättävältä. Muutama tunti kierrettiin kylää, porukka shoppaili kuka mitäkin ja pienet olusetkin otettiin. Ja tietäähän sen että kun meidän ryhmä liikkuu niin alkaa sattua ja tapahtua. Ensiksi Eero vetäisi munaravia rullaportaisiin ja nilkasta nahkat rullalle. Eihän siinä mitään, lähin apteekki oli 20 metrin päässä, ovesta sisään ja selittämään että jotain puhdistusainetta ja laastaria. Laastarin leikkaamiseen lainattiin vielä sakset ja saatiin lapsi paikattua. Laastaria jäi vielä 4,9m, eli pari reikää saadaan tukittua.

Tunti ehkä toista kului edellisestä kun poikettiin baariin, aikuisille lonkerot ja sommersbyt, lapsille kolloo. Ja kun baarissa ollaan niin käydään samalla sitten vessassa. Eihän siinä muuten mitään, istuttiin rauhassa ja kohta tulee nätti tarjoilija hädissään kyselemään että me vissiin osataan suomea ja englantia, kun hän ei osaa suomea ja tarvii apua. Joku on jääny vessaan jumiin eikä ovea saa auki. Samantien tuli mieleen että Jaakkoa ei ole hetkeen näkynyt. Menin vessan ovelle huhuilemaan ja Jaakkohan se siellä oli. Tyttö selitti puolipaniikissa että menee soittamaan huoltomiehelle, että jos minä voisin rauhoitella vessassa olijaa. Ei siinä mitään, Jaakolla sanoin että kääntelepä sinä sitä lukkoa niin minä vähän rynkytän ovea. Ihan vaan hellästi nostin ovenkahvasta ja samalla ravistin ja heiluttelin kahvassa kiinni olevaa kättä niin jo sai Jaakko lukonkielen kääntymään ja päästiin pois. Kävin sitten vielä tytölle sanomassa että ei enää mitään hätää, poika saatiin vessasta pois. Tyttö sanoi kuitenkin kutsuvansa huoltomiehen tarkastamaan lukon ja kommentoin vaan että ehkä kannattaa tarkastaa myös saranat, niitäkin tarvitsee ehkä vähän säätää :)

Ei meidän kesämiestä vessaepisodi tosin pahasti haitannut kun sai uudet aurinkolasitkin jo aikaisemmin ostamansa hatun kaveriksi.

Leiriin palatessa huomasin että mulla on täällä ihan oma kauppakin, Jussin Viinakauplus.

Kun päästiin leiriin takaisin, alkoi olla jo nälkä. Riisit kiehumaan ja possunvilettä grilliin. Riiseihin sekoitettiin reilusti cheddar-sulatejuustoja ja lisukkeeksi kasviksia pannulta. Ruokajuomaksi skumppaa ja jo alkoi hymyilyttää.

Illalla osa väestä kävi meressä uimassa, itse kävelin leirinnän baariin katsomaan Espanja-Italia EM-finaalia. Pelistä ei paljon lapsille kerrottavaa ole, mutta pintin tuoppi A.Le Coqia maksoi 2€. Ei paha.

Iltapalaksi vielä erilaisia viinereitä grilliin, vähän homejuustoja ja pienet punaviinit. Kovin kauaa ei tarvinnut unta houkutella ennen kuin kello oli jo aamuyhdeksän.

Esmapäev 2.7.

Aurinko paisto jo het aamusta. Ei muuta kuin kupu täyteen, fillarit alle ja kylille.

Sen verran jo tunnetaan toisemme, että jaettiin porukka kahteen ryhmään, se toinen on enemmän rätei ja lumpui shoppaava ja sitten se toinen niitä näitä kiertelevä ja ehkä oluselle jossain välissä istava.

Ajeltiin sinnetänne ja käytiin kaikenmaailman kaupoissa, tarjolla oli kaikkea mahdollista aallonmurtajistä öylättiin. Itsekin sorruin shoppoomaan, ostin uuden akunkenkäharjan sen ilmeisesti pari vuotta sitten Tanskaan unohtuneen tilalle.

Muut ostokset sitten rajoittui mohitoon, lonkeroon ja grillattavaan. Niin ja lapsille piti tietysti ranskalaisia ja limua etteivät ihan nälkään kuole.

Leiriin palattiin muutama tunti rätei&lumpui-ryhmää ennen, odotellessa ehdittiin ottamaan yksi smirnoffice ja yksi lonkero. Niin ja ehkä pari kolme olutta.

Teisipäev 3.7.

Ristus notta aamulla paisto aurinko kuumasti. Hiki pukkas läpitte ja emännätkin malttoi riisua hupparit ja raappapöksyt. Lämminverisemmät oli jo ilman paitaa, itsekin tällaisena vanhana rantakäärmeenä sulauduin nuorempien rääpäleiden sekaan kuin kanamuna golfbägiin.

Emännän kanssa käytiin kaupassa, ruokaa ja kajarit läppärin kupeelle että saadaan edes vähän pahennusta aikaiseksi.

Siinä kaupassa kierrellessä oli joku perkele piilottanut sinitaivaan pilveen ja laittanut hanan tihkulle. Onneksi lämpöä kuitenkin riitti, vaikka tätä kirjoittaessa taitaa jo olla lämmötkin laskeneet alle plus20.

Mutta ei väliä, nyt on kesäloma ja sillon meitä ei palele, raaputetaan vaikka kuurat pois varpaanväleistä jos muu ei auta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ei kääntyny kesälomaa pakkasille, iltaa kohti mennessä pieni tihu kihisi poies ja tuli uudelleen hiki. Illasta touhuttiin ruokaa, selveristä haettiin valmiita paistamista vaille valmiita pippuripihvejä ja kasviksia ja fetaa ja kermaa ja sitäsuntätä. Pojille tehtiin biffien viereen cheddarkermapastat + grillattuja maissintähkiä, meille touhusin biffien kaveriksi grillivuokaan kesäkurpitsaa, porkkanaa, paprikaa. sipulia, parsakaalia, hiliä, jalopenoa, valkosipulia, fetaa ja tilkan öljyä. Saihan sen alas menemään kun vähän viinillä huuhtoi.

Illalla lapset pyyhkäisi vielä merenrantaan hiekkaamaan housut ja kaikki muutkin vaatteet ja paikat. Ja ei muuta kuin vähän herkkuja ja suihkun kautta petiin.

Me vähän aikuisemmat vielä istuttiin hetki ja nautiskeltiin juustoista. Ja lasi viintä. Mutta ei sitä mahdottomia jaksa, petiin se päästävä.

Kolmapäev 4.7.

Silmä turposi auki melkein yösydännä 04:32. Ei muuta kuin housut jalkaan ja uhraamaan huomenlahja posliinialttarille. Jokiranta on auringonnousun aikaan kaunis ja etenkin rauhallinen.

Mutta nukkumaanhan sitä piti palata, uusi aamu alkoi edelleen aurinkoisena joskus vaille kymmenen, aamupalaksi grillattiin lämpöisiä voileipiä. Koskakohan sitä oppii että kiehuvan kuuma sinihomejuusto polttaa suuta vielä pitkään grillistä ottamisen jälkeen.

Hetkohta aamupalalta lähettiin kaupungille, tälläkin kertaa osalla selkeät suunnitelmat siitä mitä pitäisi ostaa ja osalla mielessä vain kylmä juoma. Aikamme fillaroitiin parinkin kaupan kautta päätyen härmän grillille, jossa itsekin vihdoin innostuin ostoksille tilaten muutaman lonkeron ja lapsille kolloo.

Paluukiemuroihin jaettiin joukko kolmeen osaan, yksi ryhmä lähti suoraan autoille, toinen rättikaupoille ja minä joka muodostin kolmannen iskujoukon lähdin janoisena kävelykatua kohti. Pari pientä lasillista ja sain janon sammutettua. Ei kun fillarin selkään ja kamera kädessä kurvailemaan autoille. Pakko myöntää että osa taloista olisi ns. pienen pintaremontin tarpeessa.

Ilman suurempia kommelluksia päästiin kaikki leiriin ja oli taas tullut aika ruokkia jälkikasvu. Koska lähimmässä kaupassa ei tänään ollutkaan tuoretta kuhaa kokkasin kanarisottoa ja kasviksia. Kelpasi eikä edes mutinaa kuulunut. Ruoan päälle vielä pyörähdettiin kaupalla kun huomattiin että ei ollut vahukermaa eikä vaarikamoosia ja lettuja oli iltapalalle luvattu. Samalla tuli sitten ostettua pari lonkeroa, koko kun on sopiva 1,25l.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Illalla lapset pyyhkäisi vielä merenrantaan hiekkaamaan housut ja kaikki muutkin vaatteet ja paikat. Ja ei muuta kuin vähän herkkuja ja suihkun kautta petiin.

Me vähän aikuisemmat vielä istuttiin hetki ja nautiskeltiin juustoista. Ja lasi viintä. Mutta ei sitä mahdottomia jaksa, petiin se päästävä.

Kolmapäev 4.7.

Silmä turposi auki melkein yösydännä 04:32. Ei muuta kuin housut jalkaan ja uhraamaan huomenlahja posliinialttarille. Jokiranta on auringonnousun aikaan kaunis ja etenkin rauhallinen.

Letut tuli paistettua ja syötyä, melko tukusan olon sai lettu+hillo+kermavaahtokuormalla.

Eipä siinä muuta enää kaivattukaan kuin suihkun kautta petiin.

Nejapäev 5.7.

Torstai on toivoa täynnä, niinpä päätettiin olla tekemättä mitään. Pikkaisen välillä ripotteli niin lähdettiin kaupalle matkakumppaneiden autolla. Päivä meni pääasiassa ajantappoon, lapset tosin kävi meressä hiekkaantumassa.

Reede 6.7.

Aamupäivästä taas kylille, mitään isompaa suunnitelmaa ei ollut paitsi että Paavo halusi kokeilla wakeboardia. Jokivarressa oli vaijerivetoinen wakeboard-paikka, sinne siis. Pojalle liivit ja kypärä päälle ja lauta jalkoihin ja jokeen. Pakko myöntää että onnistumisessa varmaan näkyy lumilaudalla lasketut vuodet. Paikan vetäjäkin kommentoi ettei ole usein nähnyt ensikertalaiset onnistuvan suoran lisäksi päätyjen käännöksissä. Saa nähdä tulee eteen vetokelpoisen veneen osto, sen verran näytti homma miellyttävän.

Kaupungilta palattiin leiriin touhuilemaan niitänäitä ja odottelemaan suihkujen aukeamista. Vedet oli nimittäin poikki vesi- ja viemäriremontin takia, onneksi etukäteen ilmoitettu 10-17 oli lyhentynyt loppupäästä parilla tunnilla.

Illansuussa lähdettiin vielä kaupungille syömään, paikka oli valittu etukäteen suositusten perusteella. Ja kyllähän se suosittu tuntui olevan, puolisen tuntia jonotettiin että saatiin pöytä. Steffani.ee tarjoilee pääasiassa italiaruokaa, otettiinkin kolme pizzaa, burrito ja kanakori. Niin ja alkupaloja ja drinksut ja jotain pientä. Pizzat kesti melkein tunnin, tarjoilijan lupaama reilun tunnin odotus olikin ehkä vain 50min. Hyvin syöneinä (55e) lähdettiin leiriin ja annettiin paikat jonottajille, tuntui tulijoita riittävän jonoksi vielä iltamyöhälläkin.

Laupäev 7.7.

Lähtöpäivä. Aamulla kymmenen jälkeen silmät auki, aamupalaa ja pakkaamaan leiri. Yöllä ja vielä aamullakin satoi ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Leiripaikkakin oli siirtynyt jokivarteen tai ainakin kunnon joki virtasi auton takana.

Sade lakkasi kerralla, ilmeisesti ämpäri tuli tyhjäksi. Samalla aurinko päätti hetken ja alkoi paistamaan aivan perkeleellisen kuumasti. Yhteisvaikutuksena olikin sitten +30 lämmintä ja kosteusprosentti 100. Nice tropical feeling.

Saatiin leiri hikoiltua kasaan ja vielä ennen lähtöä piti poiketa suihkuun. Joskus vaille kaksi kurvattiin tielle, lähikaupasta haettiin vielä matkaeväitä.

Konsen leirintä maksoi 140e viikolta, ei paha.

Ennen Pärnusta lähtöä tankkasin vielä auton, 122l dieseliä á 1,209e. Joskus sitä toivoisi autossa olevan vielä isompi tankki.

Tallinnassa kaarrettiin suoraan Superalkon pihaan. Totuttua pienemmät ostokset lastattiin autoon ja syömään piti päästä. Porukka halusi välttämättä niellä moskaa ja niinpä ajettiin Nordic Centren pihalle puomeilla suljetulle maksulliselle parkkialueelle kun siinä ostarin nurkassa nököttää turkulaisten pila hampurilaisia syövälle maailmalle. Vajaa tunti ehkä meni ja kävelin sateessa autolle pirtelöä nieleskellen. Autolla huomasin sitten että ovi ei ole lukossa, eikä muuten autossa ole enää radiotakaan. Nice. Auto oli parkissa ollessaan melkein koko ajan meidän näkyvissä, mutta vain toiselta puolelta. Niinpä apumiehen oven lukkoa ei sitten enää tarvitse avaimella käyttää, siihen sopisi paremmin jokin isohko meisseli tai muu yleisavain.

Pikaisella tarkistuksella huomattiin että radion lisäksi olivat ehtineet ottamaan mukaansa suunnilleen kaiken näkyvillä olleen ellun eli kolme mp3-soitinta, pari puhelinta, radiopuhelimen, videokameran ja kaksi rahapussia (Eerolla 42e, Jaakolla 0e).

Ei muuta kuin luuri käteen ja soittamaan vakuutusyhtiöön, poliisille (Eestissä poliisin numero 110) ja appiukolle. Appiukolle sen takia että hoiti poikien liittymät Saunalahden nettipalvelussa kiinni.

Poliisin kanssa juteltiin varmaan vartti, ilmoitukset tuli tehtyä mutta vielä toivoi että kävisin laitoksella. No ei siinä mitään, onneksi navigaattori oli tyynyn alla pöydän vieressä eikä puolisokea(?) paskahousu ollut sitä huomannut. 6km vesisateessa pikkuteitä ja oltiin laitoksella. Perin tympääntyneen oloinen päivystäjä otti tiedot ja vielä tuli joku komisario juttelemaan. Aloin sitten maailmankansalaisen tapaan englanniksi kertoa mitä oli tapahtunut ja hetken päästä komisario ehätti kysymään että "are you from Sweden?" johon minä tietysti että "no no, from Finland" johon komisario sitten sujuvasti jatkoi että "no miksi sinä sitten puhut englantia etkä suomea?". Jatkettiin sítten sujuvasti suomella ja sain kuulla että Tallinna on barbaaria ja että turistille ainoa turvallinen parkkipaikka on siinä missä meidän auto juuri seisoi, eli poliisilaitoksen pihalla. Saatiin tarvittavat proopuskat täytettyä ja lähdettiin takaisin satamaan, missä ei sitten enää tarvinnut odottaa kuin puolisen tuntia että päästiin laivaan.

Laivassa vielä yhdet nopeat lonkerot ja oltiin jo Suomessa. Helsingissä olivat päättäneet kaivaa Runeberginkadun lisäksi pari muutakin pätkää poikki, niinpä jouduttiin ottamaan aika monta oikea-vasenta lisää ennenkuin oltiin Lahdenväylällä. Pakko sanoa että jos kaupunki olisi ollut vieras niin eksymään olisi päässyt, navigaan ei pysynyt mukana uusien reittien laskemissa samaan tahtiin kuin itse sai mietittyä vaihtoehdot.

Lahdenväylällä sitten 100 mittariin ja ahtialaan pihaparkkiin yöksi.

Sunnuntai 8.7.

Pyhä piti viettää pyykinpesun, auton siivoilun ja vierailujen merkeissä, mutta kun sain Katja ja lapset siskolleen ajoin Giganttiin puutelistan kanssa. Ei sieltä sitten löytynyt kuin pari puhelinta ja niihin simmit että saatiin poikien puhelimet taas toimimaan. Radion lainasin kaverilta kun ei oikein hyviä vaihtoehtoja kaupassa ollut, ehtii niitä sitten myöhemmin samoin kuin kamerakauppaan.

Alkuviikosta pitää vielä muistaa laittaa Tallinnan poliisille sähköpostia ja pyytää todistus vakuutusyhtiötä varten sekä hoitaa täällä poliisille ilmoitus.

Ainiin, kuvia ei tuolta Pärnusta sitten kovin paljoa ole, tai oikeammin ne on siellä kameroiden muistikorteilla. Vittu.

Semmosta vielä tiedustelisin että jos kellään olisi Putinin suoraa numeroa? Voisin soittaa ja kysyä että miten olisi jos hän illalla ihan vaan hyvän tahdon eleenä lähettäisi pari ohjusta Tallinnaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Maanantai 9.7.

Päivä kului pääasiassa auton siivoiluun ja pyykin pesuun. Anoppilassa poikettiin ja istuskeltiin iltaa.

Tiistai 10.7.

Aamulla vielä koneellinen pyykkiä, ruokaa napaan, peräkärry perään kiinni ja maantietä matkaamaan. Suunnitelmissa oli käydä pikaisesti kotona ja jatkaa matkaa, mutta kotiin päästyä pojat kyseli että voitaisiko olla yötä että ehtii tapaamaan kavereita. No lomallahan me ollaan eikä meillä ole kiire minnekään. Itsekin tuli sitten istuksittua naapureiden kanssa kohtuumyöhään.

Keskiviikko 11.7.

Pojat painoi kavereiden luo heti aamusta. Laiteltiin auto lähtökuntoon, virittelin autoradionkin toimimaan ja nostin kalavehkeitä kyytiin. Joskus yhden maissa oltiin lähtövalmiita ja käännettiin keula kohti Varkautta ja Kuntorantaa (www.kuntoranta.fi). Kaupan kautta vielä ja päästiin perille, aikamme ihmeteltiin paikkoja ja ajettiin melkein rantaan asti kaltevalle nurmipaikalle. Tosin mitään kovin tasaisia paikkoja täällä ei näyttäisi olevan, enemmän tai vähemmän ovat kaikki kallellaan jonnekin päin. Ehkä pitäisi muistaa että ollaan saavuttu Savoon, mikään ei välttämättä ole ihan justiinsa vaan vähän niinkuin sinnepäin tai sitten ei. Ja vaikka alue onkin jo aikaa ja kävijöitä nähnyt, niin paikat tuntuisi olevan kunnossa ja siivouksestakin on huolehdittu hyvin.

Heti tullessa tunsi itsensä tervetulleeksi, mikä tosin voi johtua siitäkin että ensimmäinen tuttu näkyi jo ennenkuin olin auton saanut respan eteen pysähdyksiin. Leiri pystyyn ja lapset lähti katselemaan paikkoja, trampoliinilla hyppiessä oli tullut hiki. Onneksi sauna oli kuumana. Nälkää siirrettiin paistetulla lohella ja muussilla, pikkupojat saivat toiveensa mukaan kalat puikkoina pakasteesta.

Illalla sitten vielä sisko poikkesi ohikulkumatkallaan kahville, syötiin viimeiset Pärnusta ostetut kakut pois. Melkein tekisi mieli lähteä hakemaan lisää, katsotaan nyt miltä kelit näyttää.

Keli tuntuu vaihtelevalta, kaatosateesta vaihdettiin aurinkoon varmaan vartin välein, onneksi tuli laitettua auto niin päin että markiisin alle ei sada.

Torstai 12.7.

Aurinko paistaa ja on lämmintä, ei paha. Tuuli on tyyntynyt ja hyttyset saapuivat, ei hyvä. Hetikohta kun huomenlahjat tuli tuotettua ja autossa oltiin vielä pääosin unessa jäin pihalle istuksimaan ristikkolehden kanssa. Varttia ja 1002 hyttystä myöhemmin päätiin siirtyä sisälle. Jospa tästä aamupalan jälkeen lähtisi kylpylän puolelle liottelemaan matkan rasittamaa jumalaista vartaloa ja valmistautumaan tuleviin haasteisiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Aamupalat tuli nieltyä ja kun Katjan velipoika houkutteli mökille niin päätettiin nostaa kytkintä. Pikkupojat painoi Katjan kanssa kylpylään ja me Paavon kanssa laitettiin leiri lähtökuntoon. Hommat tuli valmiiksi ja siirryttiin parkkipaikalle, pari tuntia piti vielä odotella kylpijöiden tuloa. Ehtipähän rauhassa käymään Virvan kanssa kahvilla.

Kuntoranta oli paikkana ihan ok, kylpylä ei ole suurensuuri muttei ruuhkiakaan taida pahemmin olla eikä muissakaan paikoissa valittamista ole, ainoa pieni miinus tulee siitä että leiripaikoista iso osa on aika kaltevia, puutavaraa ja ramppeja kannattaa pitää reilusti mukana (onneksi meillä on).

Kuntorannasta lähdettiin iltapäivällä, poikettiin pikaisesti apteekissa ja nälkä alkoi vaivata. Ei muuta kuin aapeeceelle nielemään ruokaa ja purilaisia. Vatsat täynnä lähdettiin sitten jatkamaan kohti Ristiinaa ja mökkiä.

Mökille ei tällä meidän matkakodilla pääse, jätettiin auto parin kilometrin päähän lähimmän maalaistalon pihaan ja Ana kävi siitä meidät & tavarat hakemassa.

Illalla ehdittiin vielä vähän saunoa ja laskettiin muikkuverkot, mutta onneksi ei ihan aamuun asti jaksettu.

Perjantai 13.7.

hmm, perjantai 13. päivä. Hyvän startin päivään saa kun aamuyöllä 04:31 puhelin soi. Pimpparinperkele oli pistinyt Eeroa käteen. Ei muuta kuin huoltoryhmä apuun kortisonivoiteen kanssa ja lapset Mansikasta aittaan nukkumaan. Niitä pimppariperkeleenpisteliöitä näyttää eksyvän Mansikkaan jostain katonrajasta, pörräävät sitten tyhmänä pitkin ikkunoita kunnes sinne tänne piikillään tuikkien kuolla köpsähtelevät lattioille ja petivaatteisiin. Niin ja tietämättömiä voin valaista että Mansikka on punaiseksi maalattu lasten nukkumamökki, ihan alunperin se on varmaankin kauppiaan luetteloissa ollut pyöröhirrestä tehty kuistillinen leikkimökki.

Hyvin nukutun yön jälkeen kello soitti 08 että olisi aika lähteä verkoille. Huoh. Verkot ylös ja aamukahvia nieleskelemään, onneksi reissu ei ollut turha vaan muikkuja tuli sen verta että syömään pääsee. Aamupalan jälkeen pienet parin tunnin päikkärit ja lähdettiin sienimetsälle. Veneellä ensin niemen ympäri ja ojan toiselle puolelle rantaan, metri veneen keulasta alkoi näkyä keltaista. Puolisentoista tuntia kuljettiin ja ämpärit alkoi olla täysiä kun taivaalta alkoi tulla vettä ihan riittävällä teholla. Kalsareita myöten märkinä ajettiin sitten takaisin mökkirantaan vaihtamaan kuivaa päälle.

Iltapäivällä kävin myrkyttelemässä parikin ampiaispesää, toisen Mansikan välikatolta ja toisen navetalta. Mansikan välikatolla taisi olla aika iso pesä, melkoisen metelin pitivät kun paukutin sisäpuolelta kattoa ja räystään alle näytti menevän kohtuullisen tasainen ketju ampiaisia. Navetalla oven kulmalla oli jalkapallon kokoinen pesä, annoin sillekin kunnon suhhauksen.

Iltamyöhästä saunan jälkeen lähdettiin vielä uistelemaan, laiskuuttamme vähennettiin vapamäärä kuuteen. Ei varmaan varttia kauempaa oltu vedetty kun takilasta noin 7m syvyydestä nousi 2,04kg kuha ja päästiin kaatoryypyille. Loppuaika menikin sitten parin hauentumpulan ja yhden kunnon tärpin merkeissä, kaatoryyppyjä toki otettiin useampikin. Kaiku näytti että kalaa kyllä on liikenteessä, isot muikkuparvetkin oli hajonneet pieniksi ryppäiksi joiden perässä ja alla näkyi kaiussa isompia kaloja. Joskus kahden jälkeen päästiin sitten taas rantaan ja nukkumaan.

Lauantai 14.7.

Aamulla aurinko paistoi ja oli kuuma, tosin pilvet oli jo tulollaan tuoden pienenpienen ripauksen vettä tullessaan. Savusteltiin muikkuja ja putsattiin sieniä, siivottiin paikat ja pakattiin kamat.

Kulkutaudin vaivaamina piti sitten taas lähteä jatkamaan ja olihan Anne&Anakin lähdössä, kuulemma olivat menossa maanantaina loman loppuessa johonkin outoon paikkaan nimeltään työ.

Alunperin suunnitelmissa oli käydä siellä ja täällä katselemassa paikkoja ja palattiin sen verran suunnitelmiin että ajateltiin käydä Savonlinnassa. Ei kuitenkaan ajettu sinne vaan kun saatiin Liesveden kulmalla kioskilla mummon kotitekoista lihapiirakkaa (levyä) niin päätettiin pysähtyä jo Puumalaan Mannilanniemeen. Perille tultiin vaille seitsemän, sopivasti miesten saunavuorolle :)

Iltapalaksi vielä lämpöisiä voileipiä ja juustokabanossia, muutama olut ja nyt taitaa jo joutaa nukkumaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sunnuntai 15.7.

Aamulla jaksoi paistaa aurinkokin, olla möllötettiin ja pojat pelaili minigolffia.

Pyykkiä pyöritettiin, harmi vaan että ennen pyykkien kuivumista alkoi sataa. Paljon. Leviteltiin sitten pyykit kuivumaan pitkinpoikin autoa, telinekin nostettiin sisälle.

Oltiin Katjan kanssa tiskaamassa kun Paavo soitti että kattoluukusta tulee vettä. Nice. Pikapikaa autolle ja pojat oli pyyhkeiden kanssa estämässä vettä valumasta lattialle ja pöydälle. Heki auki ja ihmettelemään syytä, vesi kuitenkin tuli hekin sisäpuolelta eikä katon ja luukun välistä. No sormitesti kertoi että katolla on varmaan kaksi senttiä vettä, joka on enemmän kuin hekin reunan korkeus. Ei muuta kuin salamana markiisi sisään (enää ei siis satanut kuin ihan tipottamalla) ja auton etupää tallojen päälle. Samantien tuli auton takapäästä alas varmaan 500l vettä ja ongelma oli poistunut. Ei pitäisi laittaa autoa ihan absoluuttisen suoraan jos on runsaasti sadetta tiedossa.

Kuivateltiin hekin valoverhoa ja hyttysverkkoa ja viriteltiin kuivausteline pöydälle ja rättipatterikin päälle. Mukavan kostea fiilis oli käydä nukkumaan.

Maanantai 16.7.

Aamupäivällä jatkettiin matkaa, kamat oli pakattu jo alkuyöstä ja aamupalan jälkeen alkoi taas sataa. Savonlinnassa käytiin ensin citymarketissa täyttämässä kaapit ja jatkettiin Olavinlinnan kulmille parkkiin. Ei ole muuten liikaa paikkoja 14m yhdistelmälle, mutta Punkaharjuntien alussa on bussiparkki johon mahtuu karavaanaritkin eikä kävelymatkaa ole kuin varmaan 500m.

Linna oli paikallaan ja jäätiin odottamaan opasta. Samassa Jaakko alkoi valittaa että vatsaan sattuu ja oksettaa. Ei kun pussi käteen ja vessaa kohti. Pussissa oli jo hyvä alku kun päästiin 50 kapeaa ja vaihtelevankorkuista rappua ylös vessaan. Pienenpieni huoltohetki ja lähdettiin takaisin starttipaikkaan, tietoisena että kiertokävely on jo lähtenyt. Onneksi oikastiin vähän ja nähtiin muut kuninkaan salissa oppaan kanssa, ei kun ryhmään mukaan. Kierrettiin tornit ja salit ja lähdettiin jätskikioskin kautta takaisin autolle. Nälkäkiukku alkoi jo vaivata ja samalla kun tankkasin ensimmäisen kerran Pärnun jälkeen (116litraa) haki Katja lähikaupasta piirakoita ja lenkkiä ensihätään. Vielä maltettiin ajaa muutama kilometri ja kurvasin jonkun grillin pihaan. Grilliltä pari lootaa ranskalaisia ja piirakoita ja lenkkiä naamaan niin jo helpotti ja päästiin jatkamaan matkaa sateen taas alkaessa ropista auton lasiin.

Sunnuntai-iltana olin jo katsellut valmiiksi seuraavaa paikkaa, matkaa vaan oli aika paljon. Soitettiin vielä jostain ennen Joensuuta että oltaisiin tulossa mutta menee iltaan. Perille Vuonislahden Rekiniemeen tultiin aika lailla iltakasilta, ystävällinen vastaanotto ja paikkojen esittely ja auto parkkiin + leiri pystyyn. Saatiin vielä perhesaunavuorokin, päästiin omalla porukalla erittäin hyvään ja siistiin saunaan puoli 10 aikoihin. Saunan jälkeen vielä iltapalaa ja väki oli valmis petiin.

Tiistai 17.7.

Aamulla paistoi aurinko, pari pientä pilvenhattaraa näkyi taivaalla. Aamupalan jälkeen lähdettiin vähän fillaroimaan, käytiin Vuonislahdessa "kaupalla". Helteessä maistui jätski ja limu, eikä me kyllä muuta tarvittukaan. Herkkuhetken jälkeen ajeltiin vielä vähän ja tultiin takaisin leiriin. Pojat painoi leikkimään ja kokeilemaan polkuvenettä, me kuunneltiin jostain kaukaa tulevaa jylyä. Jossain vaiheessa tekaistiin ruokaa, perunoita ja jauhelihakastiketta ja ylläripylläri vähän kanttarellejakin. Hyvää oli ja nälkä siirtyi. Siinä samalla kun syötiin ehti ukkonenkin vihdoin perille, vettä tuli kuin esterin perseestä ja salamat välkkyi. Kun ei oikein ulkona viihtynyt niin kaivettiin penkin alta matkamonopoli ja otettiin kierros. Vaatimattomuuteni estää kehumasta kuka voitti suorastaan ylivoimaisesti, mutta sen verran sanon kuitenkin että voittaja ei ollut Eero, Jaakko, Paavo tai Katja.

Illalla vielä saunottiin kunnolla, hyvä oli sauna vieläkin ja seurakin oikein mukavaa.

Saunan jälkeen vielä vähän pleikkaripelejä ja ristikoita ja kuka mitäkin ennen nukkumaan menoa. Sadekin välillä melkein lakkasi ja ukkonen taisi palata takaisin ryssänmaalle jyskimään.

Keskiviikko 18.7.

Normipäivä. Aamulla aurinkoa taivaan täydeltä, kaukaa kuului jylyä ja taivaanranta oli mustempi kuin tropiikin yö. Eikä siinä kauaa mennyt kun ukkonen oli päällä ja vettäkin taas pitkästä aikaa satoi. Pojat pelaili pleikkarilla ja me Katjan kanssa touhuiltiin niitänäitä.

Ruoaksi oli varattu possun ulkofile ja hakattuna se parhaiten maistuu, lihanuijaa vaan ei varusteisiin kuulu. Hain sitten maakiilojen hakkaamiseen tehdyn muovinuijan peräkontista ja paukuttelin pihvit lehtiversioiksi sillä. Homma toimi, ei valittamista. Pihvien oheen vielä kanttarellikastiketta ja uusia perunoita niin jo oli taas aika käydä päiväunille.

Päikkäreitten jälkeen pääsikin sitten jo kohta saunaan, tällaista se on tämä normipäivän arki.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Torstai 19.7.

Laiskanpötkeää elämää. Käytiin uistelemassa poikien kanssa, kastuttiin oikein kunnolla ja Jaakko sai 46cm kuhan. Paavokin sai mutta vaan 40cm ja Pielisessä alamitta on 45. Haukia tuli useampia, kahdella parin tunnin soudulla yhteensä 8 takaisin päästettyä haukea.

Ja illalla saunaan.

Perjantai 20.7.

Lähtöpäivä, auringonpaisteisessa Vuonislahdessa pakattiin kamat ja hyvästeltiin paikat ja isäntäväkeä. Niin ja ostettiin paikalliselta vanhaisännältä perunoita, sipulia, salaattia ja kesäkurpitsa. Paappa kävi myymässä satoaan vastaanoton kulmalla, suoraan peräkontista. Kotoaankin voi kuulemma hakea, matkaa ei ole kuin parisataa metriä.

Lieksassa käytiin kaupalla täyttämässä jääkaappia ja jatkettiin kohti pohjoista. Nurmeksesta Kuhmoon ja siitä Juntusrannan kautta Hossaan. Matkalla tietysti piti torjua nälkää, keiteltiin eli lämmitettiin jollain levähdysalueella hernekeitot ja otettiin vielä piirakoita kyytipojaksi. Jyrkänkoskella pysäytettiin katsomaan sodan aikaisia linnoituksia ja panssariesteitä ja olihan siinä joku tykki ja vanha panssarivaunukin näytillä.

Raatteen portilla stopattiin katsomaan muistomerkkiä, on siinä vaan kivi jos toinenkin kaatuneiden muistona ja muistuttamassa meitä siitä mitä isovanhemmat on tehneet meidän itsenäisyyden eteen. Omiakin isoisiä on ollut aikoinaan Raatteessa ja Juntusrannassa ja muuallakin kokemassa jotain sellaista jota ei itselle tai pojille toivo.

Juntusrannassa otin vähän täytettä tankkiin ja Hossan retkeilyalueen kämppärille Karhunkainaloon tultiin myöhään iltapäivästä. Opastuskeskukselle ilmoittautumaan ja leiri pystyyn. Illalla käytiin Paavon kanssa vähän kalaakin koettamassa, muttei saatu kuin raitista ilmaa.

Illalla vielä saunaan ja raato oli valmis petiin.

Lauantai-Maanantai 21.7.-23.7

Pientä kalastelua, välillä käytiin uistelemassa ja välillä kuljettiin jokivartta. Istuttiin isommalla ja pienemmällä porukalla rannassa ja nuotiollakin, välillä päivällä ja välillä yöllä. Kalansaanti kuitenkin oli huonoa kunnes viriteltiin ootto-onget kirjolohen pyyntiin.

Siinä kalastelun lomassa Katja ja Jaakko heitti yhden 8km lenkin ja Jaakko ja Eero 3,5km lenkin. Ja Katja vielä 7km lenkin. Me Paavon kanssa keskityttiin enemmän makkaralenkkeihin.

Metsähallitukselle ISO KIITOS Hossan retkeilyalueen palveluista. Leirialueella hyvä huoltorakennus saunoineen (joka ilta 18-22), keittiöineen ja pyykkitupineen. Kotia ja laavuja ja tulipaikkoja polttopuineen riitti ja leirialueen kodassa oli savupönttökin. Sellainen olo jäi että varmaan palataan joku päivä nauttimaan erämaisista paikoista hyvien palveluiden äärellä. Porojakin alueella riitti, pariin otteeseen niitä melkein kulki markiisin altakin.

Tiistai 24.7.

Päivän venähti pitkäksi Hossassa olo kun ei haluttu lähteä. Aamupalan jälkeen laitettiin pari kirjolohta ja kunnon ahven savupönttöön, purettiin leiri ja käytiin kuittaamassa itsemme pihalle. Sen jälkeen palattiin vielä alueelle, otettiin kalat ja pikkupojat kyytiin ja lähdettiin jatkamaan matkaa.

Kuusamoa kohti mennessä alkoi poroja näkyä kiihtyvään tahtiin, muutaman kerran piti melkein pysähtyä ennenkuin sai tilaa.

Kuusamossa poikettiin taas täyttämään kaappi ennen matkan jatkumista. Pienet savulohirieskat välipalaksi jossain Posion ja Ranuan välillä ja päästiin perille Ranuan Zoo campingiin. Pojat ja katja ehtivät justiinsa portista sisään (klo 18:55) katselemaan eläimiä ja minä ajoin kämppärin puolelle parkkiin. Pari tuntia jaksoivat kierrellä zoossa ennenkuin tulivat leiriin syömään kokkipojan touhuamaa perunamuussia ja sitruunakastiketta ja savulohta. Ei paha vaikka itse kehunkin.

Yhdentoista korvilla käytiin vielä saunassa (pieni eikä kauhean mukava mutta kuumana 16-24).

Huomenna jos sitä itsekin kävisi katsomassa jääkarhuja ja muita villielläimiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

jussi