|
Viime kesän kokemuksista viisastuneena(?) ajattelimme tällä kertaa mennä vielä vähän etelämmäs.
Kotimaa jätetään tänäkin vuonna juhannusaattona, mutta enää emme aja Ruotsin ja Tanskan kautta vaan oikaisemme Finnlinesillä Helsingistä Travemündeen. Menopaluussa säästyy 2000km verran kuskin ja miksei muidenkin perskannikoita.
Mieluummin sitä saunoo, syö ja juo hyvin ensimmäisen lomavuorokauden kuin ajaa puuduttavan Ruotsi-Tanska -pikataipaleen.
Alustavasti tarkoitus on käydä katsomassa Alppeja, Kroatiaa ja Italiaa, mutta mitään tarkkoja suunnitelmia ei tälläkään kertaa ole tehty. Sääennusteillekin on varattu jonkinmoinen rooli meidän matkasuunnitelmissa.
Oikeastaan tuon lähtöaikataulun lisäksi vain yksi asia on varmaa, paluulaiva irtoaa Travemündesta 19.07.2007 aamuyöllä.
------------
Vaajakoski - Travemünde - Füssen
22.06.2007 - 23.06.2006
Aamulla piti vielä imuroida auton lattia ja ei muuta kuin tien päälle.
Poikettiin Hartolassa leirintäalueelle hakemaan vielä mummulta ja vaarilta yksi pyörä telineelle lisää. Hakala-Rannat tavattiin satamassa, ehkä tunnin verran odoteltiin ennenkuin päästiin laivaan.
Laivassa olikin melkein heti ensimmäinen ruoka, toki muutama olut ehdittiin ottamaan Juhannuksen ja loman alkamisen kunniaksi ennen ruokailua.
Ilta menikin sitten tissutellessa, lapset viihtyi leikki- ja pelipaikoilla.
Huonomminkin voisi Juhannusaattoa viettää.
Juhannuspäivää on vietetty lähinnä syömällä, ruokailujen välit kuluu sellaisessa puolihorroksessa. Poikien kanssa saunottiin ja istuskeltiin ajan kanssa poreammeessa, muun ajan lapset on olleet leikkipaikalla.
Pienet nokosetkin ehti hyvin ottamaan ennen satamaan tuloa.
Katseltiin Jannen kanssa että mihin sitä voisi rantaan päästyä ajaa, löydettiin ACSI:n cd:ltä kämppäri vajaan 200km Travemündesta.
Hampurin kulmilla satoi vettä. Eikä mitään tihkua vaan justiinsa sen verran kuin taivaasta mahtuu alas tulemaan.
Reisecamp Nord Sud:n portilla oltiin 22:30, päästiin sisään vaikka paikat oli menneet perisaksalaiseen tapaan kiinni kello 22:00.
Auto parkkiin, kuulemma vasta aamulla respaan lmoittautumaan ja maksamaan.
Vielä iltakaljat ja petiin, matka jatkuu aamulla.
24.06.2007
Sunnuntaiaamuna aikainen herätys ja aamupalan jälkeen tien päälle. Route sanoi että edessä on 701,1km josta 670km A7:lla.
Muutama kilometri ennen kämppäriä kurvasin käserei:n pihalle, hyviä juustoja tuntuvat tekevän.
Ennen iltakuutta oltiin perillä Füssenin lähistöllä Campingplatz Hopfenseessä. Autot melkein rantaan parkkiin, pari nopeaa kylmää olutta ja järveen uimaan. Mukavat maisemat, uidessa voi katsella alppeja :)
Päivä on ollut melko lämmin, ulkomittari taisi parhaimmillaan näyttää noin 30 astetta.
Illan päätteeksi otettiin vielä pienet jallukaffet. Niin ja käytiin Jannen kanssa tiskaamassa sillä välin kun naiset laitto lapsia nukkumaan.
Istuskeltiin vielä vähän aikaa pihalla, taivaanrannassa näkyy harvakseltaan salamoiden välähdyksiä. Saa nähdä tuleeko sade jo yöllä vai pitääkö ennusteet paikkansa ja sade tulisi vasta maanantai-iltana.
Alkuyöstä tuli sitten vettä taivaan täydeltä, valotehosteetkin oli upeat. Nyt aamulla aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpöä on ulkona 25.
Tiistaiaamulla eli huomenna lähdetään jatkamaan, mutta vielä ei olla varmuudella päätetty minne.
jussi
-----------
Füssen (D) - Sexten (I) - Grado (I)
Tiistaiaamulla haettiin taas kasa sämpylöitä ja croissanteja, aamupalan jälkeen tien päälle.
Vajaa 15km ja oltiin Neuswhwansteinin linnan alapuolella olevalla kylällä parkissa. Lippushoppiin ja odottamaan että päästään konikyydillä ylös.
Melkoisia työhevosia, jaksoivat vetää meidän retkueen + muutamia muita turisteja kärryillä ylös.
Ihan komean haussin on Ludvig rakennuttanut, vaikka olisihan tuon voinut tehdä vähän helpommin saavutettavaan paikkaan.
Alastullessa osa porukasta käveli ja osa tuli kärryillä, perille päästiin kaikki.
Parkista oli navin mukaan seuraavaan kämppäriin 250km, eikun alppeja ylittämään.
Toki ensin piti käydä ostamassa Itävallan moottoritievignetit.
Pirun pitkiä mäkiä ajeltiin ylös ja alas, välillä moottori huusi punaisena ja välillä taas lasketeltiin moottorilla jarruttamalla.
Brennerin solassa piti ostaa joku lipare ja jossain välissä piti erikseen maksaa jostain makaroonien motarista, mutta eipä nuo kovin kalliita olleet.
Muutama viimeinen poronkusema jollain pienemmillä teillä, italiaanot teki vielä reilun puolentunnin stopin jostain meille koskaan selviämättömästä syystä.
Erikille kommenttina siitä perspektiivin katoamisesta, niinkuin sanoit niin kaikki väittivät että mennään alamäkeä vaikka tie oikeasti nousee ylöspäin. Ja kun on reilu myötätuuli niin kuskikin joutuu varmistamaan asian navigaattorin korkeuslukemista.
Pojat otti jokainen vuorollaan pienet nokoset. Paavo kysyi herätessään että missä ollaan ja kun vastattiin että Italiassa ollaan, Paavo oli ihmeissään että missä vaiheessa me muka taas ollaan vaihdettu maata.
Ehkä kymmenen viimeistä kilometriä tultiin ylöspäin pientä tietä kylien läpi, vettäkin alkoi sataa välillä enämpi ja välillä vielä vähän enemmän.
Päästiin joskus iltaseitsemän aikoihin perille Camping Park Sexteniin.
Markiisi auki, olut sisuksiin ja ruoka tulille.
Illalla juotiin vielä pienet jallukaffit ja sitten porukka alkoikin olla valmista petiin.
Keskiviikkoaamuna heräilin puoli seitsemän aikaan auringonpaisteisessa etelä-tirolissa. Kaunista kesti muutaman tunnin ennenkuin alkoi taas ripottelemaan. Se hyvä puoli täällä 1500m korkeudessa on että sadekin tulee ihan tuosta läheltä, pisaroilla on lyhyt matka alas. Tosin sen takia ne varmaan tykkääkin tippua täällä eikä jossain muualla.
Pojat on käyneet pelaamassa tiskitennistä ja oikeaa tennistä, uima-altaille ei menty kun ilma on melko viileä ja altaille pääsystä pitäisi vielä erikseen maksaa.
Sähkötkin on pätkineet muutaman kerran, luigit kävi vetämässä varavoimakoneen käyntiin ja ilma oli vähän aikaa savusta sinisenä.
Kohta on ilta ja taivaalta tulee vettä. Reilusti. Kelien takia päätettiin jatkaa matkaa jo huomenna. Nämä sateet on nyt nähty ja lähdetään etsimään uusia.
Illalla meinattiin mennä alueen tavernaan pizzalle, Italiassa kun ollaan. Ei vaan mahduttu sisälle kun ei oltu tehty pöytävarausta. Otettiin sitten pizzan laatikoissa autoille, hyviä olivat. Tavernan yläkerran pöytäliinaravintolasta olisi kyllä mahtunut ja sieltä olisi saanut tuoretta taimentakin, eivät ole laittaneet kalojaan pakkaseen vaan ne ui pihalla pienessä altaassa odottamassa nälkäisiä ruokailijoita.
Iltakaffeilla henki oli se että nyt alkaa sateet ja aamun +6asteen kelit riittämään, aamulla tien päälle. Katottiin että 177km olisi Adrianmeren rannalle Italian Gradoon jossa on hyviä luokituksia saaneita kämppäreitä. Sinne siis.
Torstaiaamulla heräilin jo kuuden jälkeen, kävin vielä kertaalleen vierailemassa Sextenin erittäin hienoissa saniteettitiloissa ja aloin pakkailemaan kamoja kyytiin.
Ilma +6, sade vaan puuttui.
Kaupan auettua hain vielä kassillinen sämpylöitä ja aamupalan jälkeen suoritettiin paikalta poistuminen. Tosin oli aikamoinen manööveri kun auton takaylitys on mitä on ja meidän paikalta piti peruuttaa pieni pudotus alas. Ensimmäinen yritys tulosuuntaan ei onnistunut, takaosa otti maahan mutta veivasin sitten toiseen suuntaan. Katjan mukaan takaosan ja asfaltin väliin jäi vielä vajaa sentti ilmaakin.
Tien päälle kun päästiin niin suunniteltu matkahan ei ollut pitkä, mutkia kylläkin riitti.
Korkeimmillaan oltiin noin yli 1650m merenpinnasta, alimmillaan perille tultaessa muutama alle merenpinnan.
Rinteitä alas tullessa ajeltiin välillä muutama kilometri kolmosella, pysyi vauhti sopivana. Jossain pikkukylässä piti tehdä pieniä peliliikkeitä että mahduttiin ohittamaan vastaantullut sorapässi. Mutta siellä samoilla teillä ne ajaa Luigitkin, enkä usko että ne sen parempia kuskeja olisi. Ainakin tien vierellä on vähän väliä muistotauluja joissa on siinä kohdalla kuolleiden kuvia.
Kun päästiin Dolomiiteilta alas kelitkin alkoi näyttämään lomaan sopivilta. Ulkolämpö nousi vähitellen ja kun päästiin perille Villaggio Europa:an mittari näytti +31 ja taivas oli kirkas.
Alueella on kunnollinen allasalue ja merikin on ihan tuossa rannassa, varattiin paikat kolmeksi yöksi.
Paikat käytiin katsomassa ennen alueelle ajoa, tyttö ajatti meitä Jannen kanssa golfkärryillä ympäri kämppäriä. Melkoisen iso alue.
Respassa kului varmaan puoli tuntia, tyttöjen softasta ei meinannut millään löytyä kansallisuusvaihtoehdoksia suomalaista. Lopulta bongattiin listalta SF, ollaan siis sieltä vanhasta kunnon sovjet-finlandista.
Veikkaanpa että tällä kämppärillä ei suomalaisia ole kovin usein nähty.
Nyt on justiinsa saatu leiri pystyyn, sulakekin näyttäisi riittävät Dometicille :)
Isommat pojat on jo käyneet uimassa, ruoka on tulilla ja toinen bisse meneillään. Elämä hymyilee härmän pojalle - ainakin hetkisen.
jussi
----------
Grado - Porec(HR)
Täällä sitä nyt sitten kärvistellään, ulkomittarissa (varjossa) +30 ja auringossa varmaan 130.
Eilen käytiin rannalla, Adrianmeren vesi ei ollut mitenkään erityisen viileätä. Pojille ostettiin pienet rapuhaavit ja niistä riitti iloa kun pyydystettiin pieniä ja vähän isompia rapuja.
Kämppärin kauppa muuten hakkaa mennen tullen valikoimiltaan pienen siwan, ja juomavalikoimia ei vertailussa edes tarvitse ottaa mukaan.
Haaveja kun oltiin ostamassa niin Eero päätti lähteä haavin saatuaan samantien rantaan, lyhin reitti kaupasta ulos oli takaovesta. Liha/leipä/juustotiskin rouva tuli sitten selittämään että "kleine kinder" ja osoitti takaovea kun me samaan aikaan jo ihmeteltiin missä hyllyvälissä Eero oikeen viilettää.
Eikun takaovesta ulos ja siellä oli lihatiskin apupoika osoitti että tuonnepäin. Fillari alle ja munat soikeena polkemaan ympäri kämppäriä. Muutaman minuutin päästä Eero löytyi, oli jo tulossa haavinsa kanssa sadan metrin päässä takaisinpäin, sanoi vaan että halusi rantaan. Tunti myöhemmin alkoi hiki laskea, hiukka tuli kuuma fillarin selässä.
Rannalla ei voi montaa tuntia olla, aurinkorasvojen kertoimet ei vaan riitä lapsille eikä viitsi ottaa sitä riskiä että joku polttaa nahkansa.
Suihkuissa tuli käytyä pariinkiin otteeseen, vaikka samantien kun veden tulo loppui tuli uudelleen kuuma.
Yöllä ukkosti ja tuli reilusti vettä, ilma olikin ainakin aamukahdeksaan siedettävä.
Aamupalan jälkeen lähdettiin paikallisbussilla lähikaupunkiin. Ei muuta kuin bussin ovesta sisään, buonsornot kuskille ja selittämään että ei meillä mitään etukäteen ostettuja lippuja ole, ei sulla olis meille sellaisia myyrä.
Gradossa olikin sitten kuuma, vaikkei täällä missään taida sen kylmempi olla.
Kierreltiin kylää, lapset vinkui kaikkea mahdollista. Ostettiin kymppimetrisestä palvelutiskistä jätskit kaikille. Hyvää oli eikä pojatkaan sotkeneet itseään pahasti.
Naiset katseli kaikki kaupat, jotain tärkeetä olis kuulemma pitänyt löytää mutta just sitä kauppaa mistä olis saanut just oikeen tavaran ei sitten löytynytkään. Istahdettiin sitten ravintolan terassille pizzaa ja pastaa syömään.
Kyllä luigit osaa pizzaa ja lasagnea tehdä, vaikkei kaikissa vessoissa pönttöjä olekaan. Eikä paperia :)
Takaisin kämppäriin tullessa ostettiin liput oikeen ticketofficesta, tyttö puhui sen verran englantia että homma hoitui helpommin kuin kuskin kanssa.
Autolla olikin sitten oikeesti kuuma, simmarit jalkaan, 15min dometicin alla ja muiden perässä altaalle.
Tunti-pari allashelvetissä (pari bisseä + lapsille jätskit) ja autoille kaffenkeittoon.
Kaffeilla alettiin katella seuraavia paikkoja, Kroatiassa olisi kivoja naturistcampingsitejä mutta isommille pojille homma voisi olla liian kova koettelemus. Itsellä ei olisi mitään ongelmia välillä päästä tuulettamaan palleja, paitsi näissä keleissä tietysti polttaisi pallinsa ja loppuloma menisi siihen että yrittää kävellä jalat harallaan.
Illalla vielä safkat cramerissa, pottuja ja kordonplöötä. Lapset veti fillarirundia ja itselläkin alkoi olla sellainen olo että keli on jo sen verran jäähtynyt että voi tehdä muutakin kuin avata uuden bissen.
Vaikka eipä sitä silti mitään muuta tullut tehtyä, mitä nyt pullo skumppaa (1,48€ kämppärin kaupasta) auki ja pienet ginipaukut ja tiskipaikan kautta petiin.
Tätä kämppäriä voi suositella kaikille, palvelut pelaa ja paikat on siistit. Oikeastaan ainoa miinus tulee siitä että vessapaperia ei vessoissa ole, mutta se nyt on enämpi maan tapa, luigit varmaan pyyhkii kyykkypaskalla käytyään sormeensa :)
Kolme yötä oltiin ja oli taas lähtöpäivä, vaikka ei meillä mitään kiirettä mihinkään ollut.
Porukka kävi vielä aamupalan jälkeen altailla uimassa ja pakkailtiin kaikessa rauhassa kamat kyytiin.
Tien päälle taas, kohti Kroatiaa. Ensin ajeltiin luigien paikallisteitä, sitten muutama kilometri motaria kohti Triesteä ja sitten Triestessä eestaas tietöiden ja parin ohivedon ansiosta. Navissa on se hyvä puoli että vaikket uskoisikaan sen puheita se kiltisti laskee heti uuden reitin.
Päästiin vihdoin Italian ja Slovenian rajalle. Passeja esiteltiin Italian puolella, Slovenian tullin väli keskittyi juttelemaan toistensa kanssa.
Slovenian puolella sitten navigaattorin "koko euroopan" raja tuli vastaan. Pari kilometriä ja tie loppui navigaattorista, auton alla sitä kyllä riitti. Ajeltiin sitten opasteiden perusteella ja pitää kyllä sanoa että Sloveniassa ja Kroatiassa on paremmat opasteet kuin Italiassa.
Päivämatka oli reilut 100km, aikaa saatiin parin stopin kanssa kulumaan reilut kaksi tuntia ja oltiin perillä Porecin kupeessa olevalla pienellä Bijela Uvala:n 1700 paikan kämppärillä.
Autot parkkiin ja rantaan. Merivesi on lämmintä, vaikka ei se ihan ilman +35:lle varjossa pärjää. Onneksi on 10A sulakkeet tolpassa että saa auton viileäksi.
Käveltiin jonkin matkaa rantaa pitkin, syötiin jätskit ja käytiin muutamassa kohdassa uimassa. Naiset ja pienemmät lapset ehti välillä altaillekin.
Kämppärin kaupasta haettiin vähän lisää pivo:a ja jotain muita elintarvikkeita, kauppoja on tällä kämppärillä kaksi ja ainakin tuo lähempänä oleva pesee koollaan perusvalintatalot. Bancomat:kin löytyy kaupan oven kupeesta.
Pienemmät pojat laitettiin nukkumaan ja jäätiin pihalle istuskelemaan iltaa skumppapullon kanssa. Katseltiin tähän asti räpsityt reissukuvat läpi ja olisi oikeestaan ollut aika mennä petiin mutta ei vielä väsyttänyt kun ehdin jo ottaa pienet nokoset tuossa iltapäivällä. Muutama sivu ristikkolehtiä auttaa ja väsykin tuli ennen aamua.
Aamulla oli mukava keli, aamukasin aikoihin mittarissa vasta +28. Käytiin Paavon kanssa testaamassa eilen ostettuja uimatossuja, mukavampi niillä on pohjaa pitkin kävellä kuin paljain varpain. Ei muuta kuin ostamaan tossut pikkupojillekin.
Aamupala oli jo perinteiseen malliin paria laatua sämpylöitä metskulla ja juustolla + croissanteja, juomina juhlamokkaa + maitoa + mehua + limua.
Aamupalan jälkeen lähdettiin katsomaan kämppärin toinen uima-allasalue. Siellä oli justiinsa menossa joku mummojumppa (Pekka tietääkin mistä on kyse, muille kerrottakoon että se on ihan tavallista vesijumppaa), mutta ei se meitä haitannut, altaaseen vaan.
Pari tuntia jaksettiin olla altaalla, kuuma oli. Otin siinä allasbaarissa yhden pivon, oli niin sopiva paikka varjon alla kun siihen kävi pieni tuulikin.
Allaskeikan jälkeen syötiin pieni välipala, suolakeksejä + valkohomejuustoa + omenaa. Pikkupojat maistoi brietä, mutta ei ne siihen tainneet ihan vielä ihastua.
Välipalan jälkeen meno alkoi olla sellaista että otettiin kaikki pienet nokoset. Nokosten jälkeen Katja alkoi kokkaamaan riisiä pavuilla ja jotain paneroituja kalabiffejä. Riisimönjää jäi mutta kalat meni kaikki.
Illalla käytiin isojen poikien kanssa katsomassa paikallista maagikkoa, DR. Rausch taisi olla nimi. Nättejä avustajatyttöjä kadotettiin ja viipaloitiin erilaisissa laatikoissa. Loppuhuipennuksena vielä oli tohtorin itsensä lävistys jumalattomalla parsinneulalla. Esityksen aikana tuli sääennustajien lupaama myrsky, tuulta ja sadetta kesti kaksi minuuttia. Ilmakin taisi jäähtyä alle +25:den.
Aamupalan jälkeen mereen uimaan ja kiireellä bussipysäkille respan viereen. Kämppärifirman oma linja keräsi väkeä lähihotelleilta ja vei Porecin kaupunkiin. Vanhakaupunki oli aikamoinen turistirysä, mutta ei kuitenkaan liian päällekäyvä. Käytiin syömässä korson nakkarin viereisessä pizzeriassa, Katjakin otti janoonsa puolilitraisen pivon.
Kierreltiin aikamme kylää ja päätettiin tulla takaisin kämppärille vesitietä. Tavattiin Hakala-Rannat uudelleen laiturilla ja sovittiin vesitaksikyyti leirintään. Puolisen tuntia ja euroissa kolmisen kymppiä. Mukavaa kyytiä, ensimmäisen kerran moneen päivään ei ollut kuuma kun kävi semmoinen mukava viima.
Kämppärillä keiteltiin likööri/jallukaffet, lapset kiskoi limpparia ja pieniä herkkupaloja ennenkuin piti taas lähteä mereen uimaan.
Katseltiin jo seuraavaa kämppäriäkin, lähdetään todennäköisesti huomenna Venetsian lähistölle hiekkarantojen luokse.
Paavon kanssa käytiin varmaan pitkälti toista tuntia snorkkeloimassa, katseltiin pohjaa ja kaloja ja simpukoita. Mukavaa oli vaikka melko pahallehan se vesi maistuu.
Lähdettiin vielä iltasella koko perheellä rantaan, snorklailtiin ja keräiltiin kiviä ja simpukankuoria.
Takaisin tultua Paavo lähti vielä johonkin kuminauhahökötykseen hyppimään ja Katja vei pikkupojat hillittömän kokoiseen pomppulinnaan.
Iltapalaksi nakkeja ja leipiä cramerilla ja sitten lähdettiin Jannen kanssa respaan internetyhteyttä käyttämään. Saatiin siirrettyä kuvia mutta tekstin päivitys ei onnistunut. Arvatkaa vaan onko niiden näppäimistössä skandeja ja miten käy valmiiksi kirjoitetulle tekstille kun se pyörähtää paikallisen koneen kautta.
Päivitellään tekstit sitten myöhemmin vaikka oman koneen kautta jos ei muuten onnistu.
Aamulla olikin sitten taas starttipäivä. Aamupalan jälkeen kaikessa rauhassa kamat kasaan ja tien päälle. Sloveniassa pidettiin reilun tunnin kauppatauko. Katja kävi pikkupoikien kanssa jossain ostoshelvetissä ja me Paavon kanssa pienemmässä ruokakaupassa.
Sloveniasta jatkettiin sitten Triesten kuvetta kohti Venetsiaa. Matkalla osuttiin kunnon ukkosmyrskyyn, aivan sama missä asennossa pyyhkimet oli mitään ei kuitenkaan nähnyt. Tuuli sen verran että tuntui kuin auto olisi välillä kulkenut kahdella pyörällä. Kaikki hätäseispaikat oli täynnä henkilöautoja ja rekkoja, me jatkettiin varmaan 30km/h vauhtia eteenpäin.
Kaikkiaan ajo kesti taukoineen useamman tunnin ennenkuin päästiin perille Venetsian edustalla olevalla hiekkasärkällä sijaitsevalla Dei Fiori -nimiselle kämppärille. Mukavan näköinen paikka eikä kelikään ole liian kuuma. Hitonmoinen puhuri ja ulkona alle 20 lämmintä. Autossa on sisällä onneksi vielä Kroatian ilmaa ja lämpöä riittää.
Huomiselle on onneksi luvassa lämpöisempää, mutta tiedä näistä makaronien ennusteista. Mulla alkaa olla sellainen olo että Italiassa sataa melkein aina.
jussi
----------
Ei täällä aina sada, tänään aamu aukesi aurinkoisena ja päivälämmöt on olleet kohtuullisesti jossain 25-30 haarukassa. Käytiin Jannen kanssa kylällä pyöräilemässä, ostettiin Artulle uusi fillari sen Jippo-pyörän tilalle jonka joku guido nussi Gradossa. Löytyi kunnon kämppäripyörä, olisin ostanut Paavolle samanlaisen mutta oli viimeinen malliaan. Olisi jätetty Paavolla vaarilta lainassa oleva kurahara kauppiaan vaivoiksi. Noh ehkä vielä tärppää.
Pyörittiin päivällä altailla ja ruoan jälkeen mentiin rantsuun. Paavo oli varmaan pari tuntia meressä, heiteltiin palloa ja vehdattiin aalloissa.
Pikkupojatkin kävi kokeilemassa aallokossa loiskintaa. Autolla olikin taas aika alkaa pakertaa safkaa kasaan, syötiin Sloveniasta ostettuja hamppareita ja Katjan ostamia raakoja makkaroita (grillattiin ne tosin ensin).
Iltasuihkujen jälkeen pikkupojat kävi nukkumaan, Paavo oli altailla katselemassa iltaohjelmaa. Nytkin täällä soi VAIIIJEMMCIIEII, altailla on iltaisin hirveet bileet. Muuten paikka on tosi rauhallinen, päivähiljaisuuden ajaksi pannaan uima-altaat ja jopa kemssan tyhjennyspaikka kiinni. Selitä siinä sitten pikkupojille että nyt ei saa mennä leikkipaikkaan kun ruhrigin aika.
Huomenna pitäisi lähteä katsomaan Venetsiaa, satamaan on ehkä 4km, kämppärin portilta lähtee busseja ja satamasta nonstoppina laivoja. Voi kyllä olla että mennään fillareilla satamaan mutta saa nyt nähdä.
jussi
----------
Käytiin Jannen kanssa lähempänä respaa päivittämässä kuvia ja tekstejä nettiin kun sinne asti riitti wlan-verkkoa.
Kun tultiin takaisin niin jotkut vitun lapinpolttajien jälkeläiset oli käyny pyytämässä että sammutettaisiin ilmastointi kun sen hurina häiritsee unta. Ja samaan aikaan uima-altailla soi vielä joku discojytke ja kaikuu koko kämppärin yli.
Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä voi köyhä olla kateellinen kun hikoilee vanhassa tabbertissaan. Saa nähdä onko niillä aamulla vielä etuteltannaruja vai onko joku ohikulkija käynyt leikkaamassa ne poikki ;)
23:08 paikallista aikaa,
jussi
6.7.2007 Päivä Venetsiassa
Aamulla vähän normaalia aikaisempi aamupala (vaihteeksi metrinen ranskanpulla pöytään), reppu täyteen juotavaa ja muuta roinaa ja fillareitten selkään.
Lähisatamaan eli Punta Sabbioneen matkaa ehkä 4km, reppu hiosti mukavasti selkää.
Satamasta liput ja vesibussiin, paatti oli jotain vanhan Tehin ja Veskun väliltä, ilman kantosiipiä kuitenkin.
Puoli tuntia odoteltiin, lähtöaika oli klo 11 mutta kun lippukojulla oli vielä asiakkaita niin startti oli joskus lähempänä puolta kahtatoista. Vajaa puoli tuntia paatissa ja oltiin Venetsiassa.
Laivassa kaivoin toisen kameran repusta, laitoin päälle ja kikkeliskokkelis, ruudussa teksti "ei muistikorttia". Vittujoo eipä ollut tullut tarkistettua että olisi korttia kamerassa. Eikä tietenkään edes varakorttia mukana, suotta sitä turhaan 3gramman korttia kanniskelee.
Eikä siinä edes kaikki, pikkupojilta oli unohtunut lakit autolle, oli kypärät päässä niin kukaan ei huomannut ottaa lakkeja. Ei muuta kuin ensimmäiseen kojuun (5m laiturista) ostamaan lippikset. Halusivat kumpikin kapteeninlakit Venetzia-teksteillä. Olisi siellä muitakin ollut mutta sanoin että sitä saa mitä tilaa.
Sata metriä myöhemmin kun oltiin ostamassa jostain kioskista Venetsian karttaa bongasin kadun varrelta Kodak-kyltin. Ei muuta kuin ovesta sisään ja selittämään pelkkää italiaa solkottavalle luigille että muistikorttia olisin vailla. No problem, 30sekuntia ja ulos kaupasta ja ixus rokkasi jälleen. Nyt on sitten yhteensä 2,5gt SD-kortteja. Loppureissu menisi hienosti vaikka kuvia ei korteilta tyhjentäisikään.
Napattiin Paavon kanssa katugrillistä pizzaa ja jotain täytettyä rullalettua, nam. Pikkupojat söi jätskit ja Katja taisi maistella kaikkia.
Kierreltiin tuntikausia Venetsiassa, ylitettiin kanaaleja ja ihmeteltiin rakennuksia. Väkeä oli enemmän kuin lestadiolaisten suviseuroilla ja isossa kirjassa yhteensä. Turistigruppoja kulki jos jonkinmoista lippua heiluttelevien oppaiden perässä kuin pässejä lieassa ja vähänkin porukastaan jälkeen jääneet näyttivät olevan päästään pyörällä kuin Haminan kaupunki.
Pirunmoinen ryysis.
Markuksen aukiollakin käytiin siinä reunassa ihmettelemässä että onko kaikki luigit ja muutkin päättäneet tulla samaan aikaan katsomaan aukiota. Ei menty reunaa pidemmälle. Jannen kanssa mietittiin että milloin ovat kuvanneet kun Bondi istuskelee kaikessa rauhassa lähes tyhjän aukion reunalla siemailemassa vodkamartiniaan. Tänään olisi tullut vähän erinäköistä taustaa leffalle :)
Käytiin jonkun pyhän tuomaan aukiolla trattoriassa, pojat veti ranskalaiset ja kolat, Katja pari viinilasia ja mulle luonnollisesti pari olutta.
Kello alkoi olla jo pitkällä iltapäivässä ja oltiin melko kaukana paatin lähtöpaikasta.
Ei muuta kuin paikalliselle bussipysäkille kun oltiin ensin selvitetty missä päin Venetsiaa yleensä ollaan. Kartan osto kannatti, siihen kun oli merkitty pysäkkien nimet ja linjat.
Pikkasen oli normaalia bussia keikkuvampi kyyti mutta eipä toisaalta ollut jalankulkijoistakaan haittaa kun ei paljon uimareita Grande Canalessa näkynyt.
Aika monta pysäkinväliä kuljettiin ja katseltiin maisemia ennenkuin oltiin taas sataman puolella.
Satamassa etsittiin oikea laiva, tosin oli eri laiva mutta kun siinä luki saman firman nimi ja sama päätesatama niin ei muuta kuin paattiin. Perille päästiin, fillarien päälle ja kämppäriä kohti.
Kun päästiin perille niin Katja ja pojat lähti pikaisesti altaille uimaan (Hakala-Rannat oli tulleet jo tuntia aikaisemmalla laivalla kun olivat saaneet tarpeekseen). Heti kun palasivat altailta lähdettiin Jannen kanssa etsimään seuraavaa leirintää, näiltä paikoilta kun pitää huomenna poistua.
Eilen jo katseltiin valmiiksi pari hyvää vaihtoehtoa, mutta kun polkaistiin fillareille alueiden respaan niin vastaus oli vaan että sori mutta huomisesta alkaen meillä on täyttä. Kolmannen "huomisesta alkaen on täyttä" jälkeen alkoi jo pelottaa että pitääkö lähteä kauemmas. Neljännen respassa oikeen nätti tyttö katseli meitä surullisen näköisenä pää kallellaan ja selitti että "tomorrow is the day when everyone is coming, I'm very sorry but we are completely full."
Poikettiin sitten vielä yhdelle josta ajettiin menomatkalla ohi kun se näytti niin isolta ja ajateltiin että sellainen alle 10 hehtaaria olisi riittävä. Siellä oli respassa useampi tyttö ja toivottivat meidät tervetulleiksi, mahtuu mutta ihan vierekkäisiä paikkoja ei saada kun siinä välissä on jo joku gyntteri.
Tytöillä tuntui olevan oikein hauskaa, höpöttivät välillä keskenään italiaa ja nauroivat, meille selittivät että yksi oli sellainen "desperate housewife". Käytiin vielä kiertämässä alue ja katsomassa paikat, meri on vieressä eikä altaillekaan ole matkaa, vaikka me kyllä oltaisiin jo oltu valmiit ottamaan vähän huonommatkin paikat.
Saatiin respasta varausnumerot, huomenna on sitten todennäköisesti meidän kaikkien aikojen lyhin siirtymä, matkaa taitaa olla nippanappa yli kilometri.
En ajatellut pakata fillareita kyytiin, perhe saa luvan polkea seuraavalle alueelle. Markiisi on ehkä pakko rullata sisään kun kadut on niin kapeita.
Juteltiin vielä illan hämyssä naapurista lähdössä olevien sveitsiläisten kanssa niitä näitä, säistä ja suomesta sveitsistä ja siitä että koko Euroopan alppien pohjoispuolisella osalla on paska kelit.
jussi
----------
Kävin aamulla maksamassa meidät pihalle, Katja haki sämpylät. Vessareissulla tuli kalustotappioita kun viime kesänä Belgiasta ostetut rantasandaalit hajosi. Muut lähti aamupalan jälkeen altaille, itse jäin pakkailemaan leiriä. Peräkonttikin tuli täyteen kun ei oikein tullut aseteltua kamoja viimosen päälle.
Ja taas alkoi ajo, tosin matkaa oli vain kilometri, Jannen kanssa ajettiin autot ja muut tulivat fillareilla. Eerokin ajoi omalla fillarillaan. Väittäisin että on aika lailla "once in a lifetime" kun vaihdetaan kämppäriä vain kilometrin verran. Ainakin tällä reissulla muut siirtymät on olleet jonkin verran pidempiä.
Kun päästiin uudelle kämppärille (Mediterraneo) vietiin fillarit omalle pitchille parkkiin ja lähdettiin autolla kylille. Käytiin lähellä sijaitsevassa vähän isommassa kylässä, Jesolossa, ostoksilla. Safkan lisäksi kärryyn tarttui useampi pullo skumppaa ja vajaa keissi olutta. Luulisi niillä muutaman päivän pärjäävän, käydään sitten kämppärin kaupasta tai lähikylältä lisää.
Takaisin tullessa oli päivärauhan aika ja jäätiin kämppärin viereen hiekkakentälle odottelemaan että päästään ajamaan sisään. Aikaa oli varmaan kolme varttia ja kokattiin siinä odotellessa pastat pekonisoosilla. Paikallinen pastakastikekerma oli koostumukseltaan kuin smetanaa mutta maultaan kuin kermaa, hyvää tuli.
Kun päästiin sitten kolmen aikaan ajamaan alueelle muut lähti rantaan ja minä jäin levittelemään kamoja. Markiisi, matto, pöydät ja tuolit jne levälleen. Sen jälkeen olikin pakko istahtaa puolen tunnin ja parin puolikkaan sixtusbräun ajaksi tasailemaan lämpöjä. Joidenkin mielestä nämä lämmöt on ihan ok mutta mun mielestä tänään alkoi keli lähentelemään helvetin tulia maan päällä. Mittarissa oli jotain 35 ja ei auton kupeella ei minkäänlaista tuulenvirettä.
Kun sain hien tasaantumaan (kävin välillä huuhtelemassa pään hanan alla) niin lähdin viemään muille juotavaa rantaan, mutta olivatkin jo tulossa poispäin. Lähdettiin samantien altaille, siellä vierähtikin pari tuntia ennenkuin oli aika palata autolle vähän tasaamaan vauhtia ja ottamaan pientä välipalaa (syötiin puolikas arpuusi, kulhollinen rypäleitä ja pussillinen sipsejä).
Paavon kanssa lähdettiin vielä rantaan pariksi tunniksi uimaan ja hyppimään aaltoihin. Rannalla kyllä tuulee, mutta vaikka me ollaan ihan rannan kupeessa, mereen ehkä 50m niin tässä ei kyllä ilma liiku. Onneksi sähkötolpan nallissa riittää paksuutta Dometicille.
Uimasta tultua koko porukka suihkuun, pieni iltapala ja pikkupojat nukkumaan. Paavo kävi katsomassa iltaohjelmaa ja sen jälkeen vielä Artun kanssa pelaamaan pingistä.
Katja kävi vielä tiskaamassa ennenkuin avattiin iltaskumppa.
Aamulla oli lämmintä, aamupalan jälkeen koko porukka rantaan peräkärryllinen kamaa mukana. Ensin rantateltta pystyyn ja sitten Paavon kanssa varmaan tunniksi mereen heittelemään palloa. Välillä piti tulla päästämään Katjakin uimaan, mutta eihän se sinne mennyt vaan jäi rantaviivaan keräilemään simpukankuoria. Pikkupojat kaivelivat kuoppia ja touhusivat niitä näitä, itse yritin makailla varjossa mutta siinäkin oli liian kuuma. Ei muuta kuin takaisin mereen.
Rantareissun jälkeen syötiin salaattia ja näkkileipää ja kiiruhdettiin allasbaariin katsomaan formuloita. Laulettiin porukalla Maamme-laulua kisan päätteeksi. Kisan jälkeen otettiin pienet päivänokoset koko porukka, lyötiin grilli täyteen lihaa ja makkaraa ja lähdettiin altaille katsomaan iltaohjelmaa. Ensin oli jokailtainen Leo Dance jossa pikkulapsille on tanssia ja sen jälkeen oli vuorossa paikallinen taikuri luigi lipevä notkean apulaisensa kanssa. Pikkupoikienkin mielestä taikuri oli hyvä ja jänskä.
Shown jälkeen palattiin autoille, pojat otti pienet iltaherkut ja meni nukkumaan. Sen jälkeen olikin taas iltaskumpan aika, kuohispullon avauksesta illan pimeydessä näyttäisi tulleen tämän reissun vakiintunut tapa.
-----------
Aamulla polkaistiin Paavon kanssa kaupalle aamupalatarpeiden ostoon. Melko myöhaisen aamupalan jälkeen Katja lähti pikkupoikien kanssa altaille ja me Paavon kanssa fillareilla kohti satamaa.
Opetus: Jos näet jotain kiinnostavaa, osta se heti. Huomenna voi olla myöhäistä, tai ainakin siitä koituu ylimääräistä vaivaa.
Satamasta Venetsian kunnallisen liikennelaitoksen linjalaivalla Venetsiaan etsimään edellisellä kerralla ohitettua virallista Ferrarin fanituotekauppaa. No eihän sen löytäminen oikeasti ongelma ollut, muisteltiin kävellessä että tästä me varmaan viimeksi käännyttiin ja tuonnepäin mentiin. Matkalle osui myös se kuuluisa jokun Markon aukio ja pysähdyttiin sinne ruokkimaan puluja. Ekalla kerralla pulujen ruokinta jäi väliin kun torilla patsasteli miljoona+1 turistia, nyt saatiin touhuta ihan rauhassa.
Kun päästiin Official Ferrari jotainzubehööriä-kauppaan ostettiin Paavolle ja Artulle lippikset Official Ferrari Product-leimoilla. On ne hienot (ja kalliit, paappa pyysi lippiksestä 35 euroa, myi kuitenkin 2 lakkia 50 öröllä).
Käytiin vielä Paavon kanssa kujanakkarilla vetäisemässä kevyet hodarit, joissa nakin koko lähenteli hookoon blaukkaria. Nälkä lähti ja hyvää oli.
Kun kerran oltiin Venetsiaan tultu niin tepasteltiin vielä jonkin aikaa katselemassa rakennuksia ja kanaaleja, oli mukavampi kuljeskella kun ei ollut sellaista ryysistä kuin edellisellä käynnillä.
Rantaan kun päästiin niin otettiin vielä gelatellit, juotavaa ja suolaista ja mentiin pysäkille odottelemaan paattia. Kun päästiin "kotisatamaan" niin ostettiin vielä vähän lisää juotavaa ja pidettiin pieni sipsi&juomapaussi ennenkuin lähdettiin sotkemaan kämppäriä kohti. 5km paluumatkalla Paavon tuli vielä nälkä ja ostettiin hedelmäkaupasta banaanit ja päärynät evääksi.
Kun päästiin leiriin niin naapurissa olikin jo avattu illan ensimmäinen euron skumppa. Iltapalaksi paistettiin pojille perunoita ja makkaraa, itselle paloteltiin vuokaan perunaa+paprikaa+kesäkurpitsaa+sipulia+mozzarellapalloja+fetaa+valkosipulia. Ja reilusti oliiviöljyä päälle. Ja makkarat tietysti.
Keli on tänään ollut pirun kuuma. Aamusta alkaen on ollut hiki, Katjakin jo valitti että onpas kuuma. Minä vaan siihen että sitä saa mitä tilaa. Tänään tosin tuli vettäkin, Venetsiassa varmaan kuusi tippaa. Lisäksi illalla ripsautti vettä ja joku oli kuulevinaan ukkosenkin äänen, vaikka itse kyllä epäilin että äänet kuului tuossa lähellä olleesta ilotulituksesta. Lämpötilaan kelin muutoksella ei ollut vaikutusta, mitä ilma nyt ehkä muuttui vielä himpun verran hiostavammaksi. Sadettakaan ei tullut kuin pari muutaman minuutin kevyttä kuuroa, justiinsa sen verran että markiisin kulmasta lorisi vähän maahan asti.
Nytkin ainoa paikka missä oikeasti on sopiva lämpötila on auton sisällä kun Dometic luo tänne semmoisen pohjoisemmasta kotoisin olevalle sopivamman ilmaston. Paavokin tuossa sanoo että päivän ainoa sopivan lämpöinen paikka oli Ferrarituotteiden liike, jossa oli puhelinkopin kokoinen ilmastointikone huolehtimassa asiakkaiden ja henkilökunnan viihtyvyydestä.
Saa nähä miten kelit muuttuu kun lähdetään parin päivän päästä pohjoista kohti, semmoista tietoa on tänne asti saatu että koko Alppien pohjoispuoleisessa Euroopassa sataa. Ehkä se siitä korjaantuu jahka päästään tien päälle.
---------
Nyt eletään ilmeisesti tiistaita ja huomenna on siis taas lähtö tien päälle. Eilen kun katseltiin illalla säätietoja niin näyttäisi siltä että me ei ihan vielä tulla alppien yli vaan mennään todennäköisesti jonnekin Comon tai Laggioren suuntaan ja jatketaan sieltä sitten alkuviikosta Europaparkiin Freiburgiin. Ihan suoraan ei täältä viitsi Travemündeen ajaa, matkaa on jotain päälle 1400km ja Alpitkin osuu siihen matkalle. Tuo meidän reittisuunnitelma vaan vie meidät väkisinkin Sveitsiin, eli yksi motaritarra lisää täytynee lunastaa. Mutta katsotaan nyt, meidän suunnitelmathan muuttuu melko helposti kun vaan keksitään jotain vaihtoehtoja.
Tänään käytiin aamupäivällä koko perhe altailla melskaamassa ja palloja heittelemässä. Jos tuota hommaa joutuisi tekemään päivästä toiseen niin hulluksi siinä tulisi, lapsia pyörii joka puolella ja joka suunnasta lentää jotain enemmän tai vähemmän pehmeää uimalelua. Onneksi päivärauha tuli yhden aikaan ja altaat on kiinni kolmeen asti, lähdettiin jätskien jälkeen autolle ottamaan pieni välipala (suolakeksejä, brietä, omenaa, banaania, limua ja punaviiniä). Välipalan jälkeen Katja lähti Maaritin kanssa käymään kylillä shoppoomassa, pojille laitettiin Monsterit Oy dvd:ltä pyörimään. Pieni tauko riehumisessa on aina välillä tarpeen niin itselle kuin pojillekin.
Kelikin on nyt parhaimmillaan, lämpöä varjossa ehkä 27 ja ihan pieni tuulenvire, tässä markiisin alla kun kirjoittaa niin ei ole edes hiki vaikka ei tässä toisaalta paitaa tule edes mieleen pukea.
Rouvat palasi shoppingretkeltään, kuuma oli kuulemma ollut. Jannen kanssa tehtiin sillä välin uusia suunnitelmia, mennään kynttereitten maalle Bodenseen rannalle. Soitettiin valmiiksi paikat ja tilaa kuulemma löytyy, huomenna olisi edessä noin 550km ja siihen sisältyy Alppien ylitys Brennerin solan kautta, eli samaa reittiä kuin tultiin eteläänkin. Säämiehet lupailee Bodenseen alueelle huomisillaksi vielä pientä sadetta mutta torstaista eteenpäin pitäisi olla lämmintä ja aurinkoista, saa nähä mitä tuo sitten oikeasti tarkoittaa.
Bodenseellä vietetään todennäköisesti loppuviikko ja siitä sitten jatketaan Freiburgin kupeelle sinne huvipuistohelvettiin...
jussi
----------------
Illalla ripsutteli vettä, ei mitenkään kauhean paljon mutta sen verran ettei viittinyt sateessa seisoskella.
Pakkailtiin suurin osa kamoista valmiiksi kyytiin, markiisi on vielä auki ja yksi tuoli pihalla. Toivotaan että aamulla olisi hyvä keli ja voitaisiin nostaa loput tuolit ja pöydät ulos ja syödä aamupala ulkona. Jokatapauksessa edessä on aikainen lähtö, navi sanoo että 516km ja melkein 8h. Alpit siis ylitetään motaria pitkin mutta on silläkin reitillä ihan tarpeeksi nousua ja laskua fiiatille ja kuskille.
Aamupalan jälkeen markiisi kiinni, kasetti ja harmaat tyhjiksi ja tien päälle. Lähdettiin ajamaan navigaattoreiden mukaan, matkaa jotain reilu 500km.
Reitti oli kaunis, mutta ei todellakaan nopein tai helpoin mahdollinen. Sen verran voi sanoa että 18% nousu alppikiharoissa onnistuu mutta kakkoselle ei oikein ehdi silmukoiden välillä vaihtaa. Eikä oikeastaan ole muutenkaan tarvetta paljon ykköstä suuremmille vaihteille. Ylimmillään oltiin melkein 2km:ssä, tultiin sellaista oikein schöniä reittiä Pellegrinon ylityksen kautta jonnekin Cortinan kupeelle. Jos jotain kiinnostaa katsoa mitä reittiä tultiin Dolomiittien yli niin voi etsiä Italiasta sellaiset paikat kuin Belluno - Mas - Agordo - Falcade - Moena - Ora. Mutta älkää vaan kysykö miksi me sinne mentiin, paljon nopeammin ja helpommin olisi päässyt kun olisi ajettu jonkin verran pidempi matka isompia teitä. Kun päästiin melkein yläkuolokohtaan pidettiin pieni tauko, lämmitin täysille ja moottorille sekä kuskille pieni hengähdystauko. Mutkissa ei montaa senttiä jäänyt varaa ettei ottanut auton perä kiinni kun nokka lähti sen verta jyrkästi ylöspäin.
Kaikkiaan matkaan meni pienten taukojen kanssa aikaa lähemmän 9 tuntia, mutta päästiin joskus puoli 7 aikoihin perille Bodenseen rannalle Lindaun kupeelle kyntterien maalle.
Itävallan läpiajosta on pakko sanoa että ajettiin varmaan enemmän maan alla kuin mitä koko Helsingin metrossa on tunnelia. Pisin tuubi oli 14km ja sellaisia 5-6km tunneleita oli useita. Lyhyempiä ei kukaan enää jaksanut huomioida, sen verran vaan että jos joku meni matkalla vessaan kannatti laittaa valot ettei tule pimeätä kesken istunnon.
Vaikka etukäteen ajatteli että Brennerin sola on raskas ajettava niin se oli ehkä helpoin pätkä koko reitillä. Vasta juuri ennen Saksaan tuloa alkoi maa tasaantua ja tunnelit vähetä, paitsi Saksan puolellekin tultiin jostain 6km tunnelista.
Illalla pojat purki koko päivän istumisen jälkeen energiaa vetämällä helvetillistä rundia ympäri kämppäriä, nukkumaankin niitä saatiin vasta joskus 11 aikoihin.
Kuskeilla rankka päivä purkautui pienenä tissutteluna, jallua ei enää tämän jälkeen tarvitse kaffen kanssa ottaa kun pullo kuivi käsiin.
Pienenä huomiona voisi mainita sen että Itävallan läpiajo ei ole mitään halpaa hupia, moottoritietarrojen lisäksi Brennerin sola maksaa 8e ja algebra tai jotain sinnepäin tunneli 8,50e. Tosin en tiedä mitä ne olisi oikeasti maksaneet, tuo hinta kun on alle 3,5tonnin autoille jollaiselle kaistalle mekin ollaan joka paikassa ajettu vaikka totuus voi olla jotain ihan muuta. Onneksi ei olla puntariin jouduttu. Lähtöpäivän jälkeen painoa on lisäksi kasvattanut mmm uusi Mediterraneon basaarista ostettu pihamatto (mummu saa nyt sen lainapuolikkaan takaisin) ja parikymmentä pulloa skumppaa + muuta juomaa. Ostin nimittäin vielä luigien huoltsikalta tankkauksen yhteydessä laatikollisen jotain Spumantea 14 eurolla :)
Janne tuossa vieressä pyysi mainitsemaan että enää ei olla palmujen katveessa vaan auton vieressä kasvaa paljon kotoisemman näköisiä puita. Tästä kun katsoo niin tulee ihan mieleen sellainen laulu kuin Koivu ja tähti.
11.07.2007 23 jälkeen illalla jossain Bodenseen rannalla,
jussi
--------
Ilta venähtikin harvinaisen pitkäksi, mentiin nukkumaan vasta joskus yhden jälkeen. Aamulla onneksi pojatkaan ei olleet heti seitsemältä aloittamassa riehumista vaan aamu saatiin käynnisteltyä vasta joskus kasin jälkeen.
Kävin sateenvarjon kanssa hakemassa sämpylät ja croissantit, aamupala syötiin sisällä kun ulkona ei ollut mitenkään lämmintä.
Aamupalan jälkeen sadekin oli jo loppunut ja lähdettiin fillareilla (Eero istuimessa) käymään läheisen Lindaun vanhassa saaressa sijaitsevassa osassa. Matkaa vanhaan kaupunkiin on ehkä 4km tasamaata, ei mikään paha poljettava.
Kierreltiin, katseltiin ja ravittiin itsemme. Pojat kävi jostain ryjämyymälästä ostamassa liput, Jaakko ja Eero merirosvoliput ja Paavo lipun jossa on kaikkien EU-maiden liput. Itse ostin oluen ja pari sämpylää joiden välissä oli snitzel ja paahtopaistia, Katja otti sämpylän frikadellilla ja pojat söi mäkkärillä.
Kyliltä tulon jälkeen pojat katosivat jonnekin pelaamaan ja leikkimään, aikuiset mua lukuunottamassa taisi ottaa pienet nokoset. Tosin itse ehdin ottaa pienet nokoset jo päivemmällä kun odottelin muiden tuloa majakalta istuen rantakadun penkeillä.
Pienen lepohetken jälkeen alkoi olla taas nälkä. Kauppaan ei jaksettu lähteä, joten keiteltiin oikein hernekeitot. Ehkä oli jo aikakin, niitä tölkkejä kun on nyt rahdattu pitkälti yli 2000km ja pariin otteeseen Alppien ja Dolomiittien yli. Käytiin sitten vasta ruoan jälkeen Paavon ja Jannen kanssa 100m päässä olevassa paikallisessa supermarketissa, koko ehkä 50m2 mutta kaikki tarpeellinen löytyy. Paikalliseen tapaan palvelutiskistä saa lihaa, makkaraa, juustoja ja leipää. Leipää ei ostettu, sitä saa aamulla sitten taas tuoreena.
Nyt kun ilta alkaa tulla niin on sellainen sopiva kotimaanoloinen shortsikeli, lämpöä ehkä 25 ja ohutta yläpilveä. Kaupalla kateltiin Bild-lehden kantta, jossa luki että "Hier kommer sommar +35" tai jotain sinnepäin. Kuvassa oli Saksa ja siinä päällä sellainen hymyilevän auringon kuva. Ilmeisesti tulossa on taas Dometicin hurinassa nukkumisen aika.
Markiisin alla Park Camping Lindau am See:ssä,
jussi
--------
Uusi päivä, uudet kujeet.
Aamupalan jälkeen hypättiin Paavon kanssa fillareille, tähtäimessä vajaan neljän kilometrin päässä oleva campingzubehörkauppa. Laitoin navin kävelymoodille ja taskuun, ajo-ohjeet tuli jonkun tytön puhumana selvällä suomenkielellä.
Ensimmäiset 3km oli melkein tasamaata, ajeltiin Lindaun laitamia jonkin teollisuusalueen takana. Vähän ennen perille tuloa olikin sitten sen verran tiukka nousu että vaihdettiin ajaminen fillareitten talutukseen. Päästiin mäen päälle ja polkaistiin loput muutama sata metriä, aurinko paistoi ja lämpöä oli varmaan 30.
Kaupasta ostettiin pari kaapinlukkoa (yksi hajosi Italiassa ja toinenkin vähän renkkaa), Jannelle pari polttimoa vessaan, yksi lamppu keittiön pöydän päälle olevan katkaisijaltaan epävarman tilalle, kemssanestettä, fillaritelineelle säädettävä kiinnike ja jotain pientä roinaa. Satasen nakki jos laskee mukaan sen kun käytiin kaupan viereisen majatalon terassilla limulla ja oluella. Kaupan kassalla ollessa kello oli justiinsa 12, vieressä oli kirkko ja meni muutama minuutti että ei voinut tehdä mitään kun kauhea kirkonkellojen kumu vaan pauhasi.
Kun soitto loppui juteltiin rouvan kanssa että on melko lämmin keli. Rouva huomasi että oltiin pyörillä kun fillarit oli oven vieressä parkissa ja kysyi mistä tultiin. Kun kerroin että Lindausta rouva nauroi ääneen että aikamoinen ylämäki siinä matkalla. Sanoin että joo niinhän se oli mutta että paluumatka onkin sitten aika paljon helpompi.
Kun ajettiin takaisin huomasin että mäen päällä oli kyltti, 1km 13% mäkeä. Ei ihme että tuntui raskaalta nousta päälle. Pekoille ja Janille tiedoksi että polkekaa te vaan Vaarunvuorta vaikka edestakaisin, se sopii teille paremmin kun se on enemmänkin sellainen pieni kukkula näiden paikallisten mäkien rinnalla joissa tarvitaan jo tosimiehiä viemään fillarit mäen päälle asti.
Leirillä olikin ruoka valmiina, päästiin suoraan pöytään. Ruoan jälkeen katseltiin vähän jatkosuunnitelmia, mutta ei niihin taida muutoksia tulla vaan kyllä se on EuropaParkiin mentävä.
Illansuussa lähdettiin etsimään Paavon, Artun ja Jannen kanssa vähän isompaa ruokakauppaa. No löydettiin Aldi ja mentiin sinne itävaltalaisten ja paikallisten rättipäitten sekaan. Olen edelleen sitä mieltä että kun en käy suomessakaan lapinpolttajien kaupassa niin täälläkään ei tarvii paikallisesta siwasta ruokiaan ostaa. Mutta ostettiin kuitenkin kun ei viittitty kauemmas lähteä. Aldille voi kuitenkin antaa plussaa siitä että kermalikööri maksaa 3,99. Itse tosin mieluummin otan edelleen kahvin kanssa tuota lähikaupan 6€:n Chantrea, sen maku kun elävästi muistuttaa jallua.
Päivän mittaan leirialue on vähitellen täyttynyt kynttereistä, belgeistä ja noista jokapaikkaan tunkevista puukenkäkansan tuppisuista. Hollantilaiset on kyllä ihme porukkaa, niiden kanssa ei meinaa päästä puheisiin vaan ne vaan piileskelee omissa kopeissaan ja ohimennessään katselee toiseen suuntaan. Grillissään ne polttaa jotain ihme koksia ja syttymiseen tarvitaan gallona sytytysnestettä. Tunti sytyttämisen jälkeen savua on vieläkin leirialue täynnä ja todennäköisesti grillikin alkaa löytyä, tai ainakin siinä vaiheessa puukengät uskaltaa jo itsekin lähestyä grilliään. Epäiltiin jo että ovat tottuneet polttamaan grillissä vanhat puukenkänsä ja kukaan ei ole kertonut että nykyään kämppärikengät on tehty muovista. Jotain ihme koksia ne kuitenkin tuntuvat kahden kesän kokemuksella polttavan.
Muutaman oluen jälkeen piti meilläkin laittaa suomirokkia soimaan, nytkin kone kehoittaa menemään Shellin paariin. Äsken sentään hempeiltiin Akin ja Turon voimin että Jykevää on rakkaus.
Iltaruoaksi laitettiin paistettuja kartoffeleita ja minischnitzeleitä (kirjoitusasua voi korjata, laitoin paketin roskiin enkä voi luntata. Paneroituja possupiffejä kuitenkin).
Justiinsa kun saatiin syötyä alkoi alueella bayerische lebenlust. Jotain nahkahousukansaa hassuissa sulkahatuissaan neitoineen vaelsi paraatina pitkin leirialuetta ja tekivät leirin alueen baarin edustalle. Varmaan kolmikymmenhenkinen pumppu alkoi soittamisen ja ryhmä veteli erinäköisiä paikallisia tanhuja. Porukkaa oli enemmän kuin helluntaiepistolassa ja bileet keski monta tuntia. Kun tanssiryhmä lopetti niin pumppu jatkoi vielä soittamalla muutakin kuin paikallista musaa. Illan mittaan kuultiin mm. abbaa ja 80-luvun hittejä ison orkan esittäminä. Lisäksi ainakin se "a wimbawe, a wimbawe, a wimbawe,... in the jungle, the mighty jungle, lions sleeps tonight" tunnistettiin. Huonompaakin musaa on kuultu.
Pumppu lopetteli joskus ennen puoltayötä ja olikin jo aika avata iltaskumppa. Tällä kertaa otettiin iltajuoma Katjan kanssa kahdestaan kun naapurit meni jo nukkumaan. Skumpan kanssa avattiin taas kerran paketti brietä. Kohta pitääkin jo mennä mahan viereen nukkumaan :)
Lauantaina 14.päivä joskus puolenyön jälkeen Bodenseen rannalla,
jussi
---------
Tänään oli taas kuuma. Mutta ei se meitä haittaa, lähdettiin käymään Itävallassa. Fillareilla. Paitsi Eero joka pääsi taas Katjan kyytiläiseksi nauttimaan maisemista.
Kivannäköinen kaupunki tuo Bregenz. Matkaa kaupungin keskustaan oli ehkä 5km, Österraichhin puolelle ehkä 500m. Itävaltalaiset näyttivät nauttivan aurinkoisesta ja lämpöisestä säästä viettämällä aikaa Bodenseen rannalla. Jannen kanssa oltiin oikeen erikseen sitä mieltä että matkalla oli oikeen hyviä kukkuloita, eikä tällä kertaa edes tarkoitettu alppeja.
Käytiin ajelemassa kondomi eikäkö kondolilla kylältä mäen päälle. Hassunhauska matka, 80hengen kopperossa oli varmaan just sen verran väkeä, aurinko paistoi ja keine klimanlage. Onneksi ylhäällä oli taas vaan reilut 30 lämmintä ja 20m pääteasemasta pääsi nauttimaan kylmän oluen ja brezeliä. Katseltiin maisemia ja juteltiin jollain voimisteluleirillä olevien suomalaisten kanssa. Olivat viimeistä päivää paikalla, muutama päivä takaperin oli kuulemma vielä tullut vettä sen verran että ulkona liikkumiseen olisi tarvinnut kidukset. No tasan ei käy onnen lahjat :)
Bregenzissä käytiin vielä rantasnagarilla syömässä, pojille perinteiset pommekset, Katja otti pizzaa ja itse nautin erittäin hyvän annoksen pennejä rospuuttosoosilla.
Paluumatka tehtiin parissa ryhmässä, akat jäi shoppoomaan ja muut lähti edeltä jätskille ja olusille. Oli vaan niin kuuma että jäätiin markiisin alle eikä päästy sen kauemmas.
Kun naiset ja Eero palasi shoppoomasta lähdettiin Jannen kanssa Bodenseehen uimaan. Käytiin uimassa ja jäätiin rannalle olusille eikä ehditty edes ensimmäisiä ottaa kun koko retkua saapui rantaan.
Uimisten, jätskien, limujen, valkoviinilasillisten ja jokusten vehnäolusten jälkeen palattiin autoille kokkaamaan gourmeehampurilaisia. Eli Aldin sämpylöitä ja frikadellejä, juustoja ja sooseja, mm. makkarajööranin valkosipulikastiketta, hyvää oli. Pekalle tiedoksi että soossi alkaa loppumaan :)
Iltaruoan/palan jälkeen pojat kävi vielä vähän leikkimässä ennen nukkumaanmenoa. Sitten olikin jo taas aivan liian myöhäistä ja pikkupoikien nukkumaanmenosta ei oikein meinannut tulla mitään.
Illan mittaan kasasin grillin ja nostin fillareita telineelle, mitään kovin tehokasta leirin pakkausta ei vielä viitsinyt tehdä, ehtiihän nuo huomennakin. Matkaa ei kuitenkaan ole Mainaun kukkaissaarella poikkeamisineenkaan kuin reilut 200km ja tällä kertaa ei tarvitse ylitellä mitään vuoristoja.
----------
Aamupalan jälkeen leiri kasaan ja tien päälle. Matkaa ei ensistoppiin ollut kuin ehkä 50km. Mentiin lautalla Meersburgista Koblenziin ja siitä vielä muutama kilometri Mainaun kukkasaarelle.
Kukkaistutukset oli hienoja ja päivä ihan liian kuuma. Käytiin vielä alueen perhostalossakin, muut viihtyi siellä varmaan puoli tuntia ja mulle riitti 10 minuuttia. Meinasin ihan oikeasti kuolla siihen tropiikkiin.
Kuljeskeltiin pitkin poikin saarta ja katseltiin kukkia, jossain vaiheessa lähdettiin Paavon kanssa kulkemaan edeltä autolle kun muut kesti vielä sitä auringon porotusta. Auto oli parkissa sellaisella hiekkakentällä, ulkona lämpöä ehkä 35 ja sisällä saman verran.
Katja tekaisi pojille ja itselleen nopeat sämpylät ja lähdettiin tien päälle. Ajettiin ensin ihan reitin mukaan mutta päätettiin sitten poiketa pienemmälle tiellä ja ajella vähän matkaa swartzhwaldin läpi. Eteen tuli sellaisella pikkukiharanousutiellä jonkun paikallisen heinähatun traktori peräkärryineen ja hiivatti alkoi käydä kuumana. Oli pakko vetäistä pienellä suoranpätkällä ohi ettei kone keitä.
Tarkoitus oli kiertää pidempikin reitti, mutta kuljettaja sanoi että nyt riittää nousu ja lähdettiin navin mukaan jatkamaan kohti EuropaParkia. Mutka ei varmaan ollut kuin 15km mutta siihen paloi aikaa likemmäs puoli tuntia lisää vaikkei mitään stoppeja pidettykään.
Kun oltiin melkein perillä alkoi porukalla olla nälkä ja kurvasin Burger Kingiin. Paavokin oppi kerralla että MC:n burgerit on ihan perseestä ja kaikkien hampurilaisten ei tarvitse maistua teollisuusmössölle. Paavo jo valittelikin että harmi kun kotona ei ole BK:tä vaan pelkkiä MC:n roskaruokapaikkoja.
Whoppereiden jälkeen ajettiin loput 10km ja oltiin EuropaParkin omalla kämppärillä. Paikka on sellainen lähes avonainen parkkialue, uimalampi & suihkut & vessat & baari & leikkipaikkoja kuitenkin löytyy. Ei valittamista.
Olin varmaan puoli tuntia yhteen menoon uimassa ennenkuin mun läskiperse lopetti hikoilun. Tosin hyöty oli lyhytaikainen, ennenkuin päästiin muutama sata metriä takaisin autolle hiki vuoti taas valtoimenaan. Kävin sitten suihkussa jo siinä paluumatkalla.
Illalla käytiin koko alueen baarissa syömässä, pojat viihtyi leikkipaikalla ja Paavo&Jaakko kävi ratsastamassa rodeota härällä. Molemmat pysyi melko hyvin kyydissä, Jaakko etenkin osoitti elkeitä tulevasta rodeotähden urasta hienoine ylhäällä pidettyine käsineen.
Iltaruoan jälkeen koko porukka suihkuun ja pojat sänkyyn lepäämään ennen huomista.
Keleistä voisi sen verran mainita, että parhaimmillaan mittari näytti ulkona 41 ja sisällä 37. Onneksi leirin sähkötolpassa tuntuu riittävän virta Dometicille vaikka ohjeessa luki että max 1000W.
Nyt kun kello on jotain 11 jälkeen illalla niin ulkona on vieläkin 27, sisällä onneksi enää reilu 20.
jussi
-----------
Aamulla aurinko paistoi ja kaikilla oli kuuma. Lähdettiin sitten huvipuistoon heti kun se aukesi. Menomatka tehtiin kuljetuksella, kopeissa oli kuuma.
Huvipuistossa Paavo ja Katja lähti samantien kokeilemaan jotain mahanvatkainta ja me mentiin pikkupoikien kanssa dinosaurusten luolaan ajelulle. Hienoja oli ja ajelu oli aika jännittävä.
Päivä kierreltiin välillä yhdessä ja välillä minä pikkupoikien kanssa että Paavo pääsi isompien laitteisiin. Tosin kaikkien mielestä yksi parhaista paikoista oli iso leikkialue jossa oli hervottoman kokoisia kiipeilyhärdellejä liukumäkineen.
Ajeltiin Jaakon ja Eeron kanssa kaikki vehkeet mihin vaan päästiin ja molemmat kävi vielä kahdestaan ajelemassa useita kierroksia autoilla ja törmäilyautoilla. Kierreltiin aluetta kolmellakin eri junalla ja välillä tavattiin muut jossain päin aluetta.
Joskus neljän maissa iltapäivällä mulla alkoi olla lämpökäyrä täynnä ja Katja tuli jatkamaan Eeron ja Jaakon kanssa. Paavo jäi Artun ja Jannen kanssa kiertelemään isompien laitteita.
Kun pääsin autolle kävin samantien suihkussa ja menin takasängylle Dometicin alle ottamaan pienet nokoset. Joskus puoli kuuden aikaan tuli Paavo ja kävi myös suihkussa.
Katjalla menikin pikkupoikien kanssa reilusti yli kuuteen ennenkuin palasivat autolle. Katja oli ihan poikki eikä muutkaan mitenkään liian pirteinä olleet.
Kun porukka oli kasassa lähdettiin samantien tien päälle, Janne oli jo ehtinyt startata puolisen tuntia aikaisemmin.
Tähtäin oli asetettu vajaan kahdensadan kilometrin päähän Weisenseen leirialueelle Hemsbachin kylään, jonne päästiin joskus puoli kymmenen aikoihin.
Motaria ajettaessa Katja keitti pojille ja itselleen nuudeleita, mulle ei maistunut kun oli niin pirun kuuma ja oli päivällä jo syönyt puolikkaan kanan.
Matkanteko oli muutenkin aika hektistä kun tiedettiin että leirintään pääsee sisälle kymmeneen asti, eli pelivaraa ei ollut mitenkään liikaa.
Illalla käytiin vielä kaikki suihkussa, keiteltiin iltakaffet ja pantiin pojat nukkumaan. Aika pitkään tosin piti ensin jutella siitä mitä kaikkea kivaa huvipuistossa oli, käsittämätöntä miten pienet lapset jaksaa painaa vaikka aikuiset hyytyy näissä lämmöissä.
Nyt kun istuskelen pihalla kirjoittamassa, taivaanrannassa näkyy salamointia. Saa nähdä tuleeko yön mittaan vettä tai jotain muuta taivaan täydeltä. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa matkaa, ainakin joku sata pois kun Travemündeen on vielä sellaiset 650km. Ei muuten mutta jos on näin helvetin kuumat kelit niin mitään aamusta iltaan asti ajoa ei vaan viitsi turhaan tehdä.
Maanantai-iltana jossain perusgyntterien alueella eteläisellä Saksanmaalla klo 23:58,
jussi
-------------
Tiistai-aamuna ripsutteli pari pisaraa vettä, laittelin aamulla tuolit ja pöydät sisään etteivät kastu. Pyhkeetkin keräsin kun olivat kuivia. Muut heräili aika paljon myöhemmin, taisi edellinen rankka päivä vielä painaa. Leirialueelta ei saanut sämpylöitä kuin etukäteen tilaamalla, mutta onneksi Janne oli polkaissut kylille ja toi meillekin niin ei tarvinnut ottaa pyörää käyttöön.
Aamupalan jälkeen siivoiltiin auto ajokuntoon ja lähdettiin jatkamaan. Vajaan kilometrin päässä käytiin vielä kaupassa, jääkaappi oli autio ja kaksi päivää on vielä jäljellä.
Kaupan pihalla Janne oli sitä mieltä ettei näin kuumana päivänä jaksa ajaa vaan jäävät jo johonkin parin sadan kilometrin päähän parkkiin. Me pidettiin vielä kiinni edellisillan suunnitelmasta ajaa Südseelle.
Motarilla juteltiin Katjan kanssa että mitäs jos kuitenkin ajettaisiin pidemmälle, kilometrit kun tuntui vähenevän melko liukkaasti. Parin kolarin kohdalla tosin kului toista tuntia muutaman kilometrin matkalle. Mutta sitähän nämä saksalaiset autobahnit ovat, siellä saa ajaa niin kovaa kuin pääsee. Välillä nopeus vaan on vähemmän kuin jalkamiehellä.
Matkan varrella pidettiin ruokataukoa, keiteltiin jossain levähdyspaikalla spaghetit bolognesella. Ja ei muuta kuin tien päälle.
Perillä vähän Lyypekin yläpuolelle Camping Am Stradessa oltiin joskus iltakahdeksan jälkeen. Saatiin leirialueen viimeinen vapaa paikka joka, vieressä toinen suomalainen joka on ilmeisesti saanut sen toiseksi viimeisen paikan.
Samantien kun saatiin auto parkkiin lähdettiin käymään rannalla. Katja ei oikein tykännyt kun ei ollutkaan hehtaaritolkulla hiekkabiitsiä vaan sellainen kapea hiekkaranta, mutta uimassa käytiin silti. Kyllä Itämeren vesi sopii paremmin sydän- ja verisuonitaudeista kärsivälle kansalle kuin enämpi suolainen Adrianmeri. Ja onhan se vähän viileämpääkin.
Illalla kasasin vielä cramerin ja grillailtiin nakkeja ja lihavartaita. Paavo lähti parin nakin jälkeen nukkumaan, taitaa vielä EuropaParkkipäivä painaa ja muutenkin Paavo on valvonut enemmän kuin oikeasti jaksaa. Jaakko ja Eero istuskelivat varmaan puolilleöin ja kummallekin maistui niin nakit kuin vartaatkin. Ja etenkin viimeiseksi illaksi ostettu lasten skumppa. Vaikka kyllähän se skumppa itsellekin maistui.
Kukaan ei tainnut kauaa sängyssä kieriä ennen unentuloa.
Tänään ei lämpöä ole ulkona ollut kertaakaan yli 35, eikä sisälläkään paljoa yli 32. Mutta pitkiä housua ei kyllä ole vieläkään tarvittu.
------------------
Aamulla oli noussut pieni tuulenvire, ihanasti jäähdytti kun istuskeltiin pihalla aamupalalla.
Aamupalan jälkeen olikin aika lähteä liikkeelle, 11 mennessä piti poistua ja me taidettiin peruuttaa omalta paikalta 10:59 ja portista ulos ehkä 11:10 kun oli saatu harmaat vedet laskettua.
Ajeltiin pari kilometriä lähikylälle (Neustadt) ja pantiin auto sataman parkkiin. Kierreltiin pari tuntia kylällä, pojat teki viimeiset leluostokset mummulta saamillaan matkarahoilla. Pikkupojat osti Playmobilin dinosauruspaketit ja Paavo koottavan helikopterin. Pojat lähettää mummulle kiitokset matkarahoista, paljoa ei ole enää jäljellä mutta eiköhän niillä vielä pari karkkipussia saa ostettua.
Justiinsa kun päästiin autolle alkoi ripsimään vettä, ei mitenkään reilusti mutta ihan maahan asti jaksoi kuitenkin sataa.
Ajeltiin ehkä poronkuseman verran ja kurvattiin rantaparkkiin tekemään lounasta, pastakiekuroita ja hausgemacht frikadelleja kermasoosilla, kohtapuoleen pääsee syömään.
Ruoan jälkeen ei oikeastaan ole muuta kuin aikaa, satamaan on navin mukaan matkaa 17km ja meillä on vielä 7,5tuntia aikaa ehtiä terminaaliin. Toki siinä välissä pitää vielä käydä ostamassa punaviinit ja oluet mukaan, mutta ei siihenkään kauaa tarvitse aikaa varata.
Seuraavat päivitykset tuleekin varmaan vasta kotoa käsin, perjantai-iltana ollaan varmaan perillä kun poiketaan matkalla molemmissa mummuloissa.
Viimeistä kertaa saksanmaalta asti,
jussi
-----------
Kotona ollaan.
Vietettiin viimeinen päivä katsellen vähän Travemünden lähistön kyliä, käytiin parissa paikassa kaupassa ja pyöriskeltiin muutenkin aluetta läpi.
Satamassa oltiin perinteiseen malliin vähintäänkin ajoissa, kello taisi olla jotain 17-18 välillä kun kurvattiin Skandinavienkaihin. Janne oli tullut varmaan tunnin aikaisemmin ja istahdettiin miettimään lähdetäänkö vielä käymään jossain vai jäädäänkö odottelemaan.
Siinä istuskellessa tuli vesikuuro, vettä tuli taas kerran enemmän kuin maailmaan mahtuu, mutta onneksi pojat älysi laittaa ikkunoita kiinni sillä välin kun itse oltiin naapuriautossa.
Päätettiin sitten jäädä satamaan, olihan meillä vielä hoitamatta viimeiset ostokset Sari Bernerin kaupasta.
Uuden terminaalin myötä on vaan kaupassa käynti tullut hankalammaksi aikaisempaan verrattuna, jolloin autolla pääsi suoraan oven eteen. Nyt kauppa on uudessa rakennuksessa, jonka viereen ei autolla ole mitään asiaa.
Ajettiin kuitenkin lanelle odottelemaan terminaaliin pääsyä ja käytiin siitä jalan kaupassa. Onneksi uusi kävelyputki ja etenkin sen hissit olivat jo toiminnassa, olisi nimittäin ollut aikamoinen homma kantaa ostokset rappuja pitkin alas.
Check-in aukesi joskus kahdeksan maissa ja päästiin terminaalialueen sisälle. Rouvat kävi vielä siltäkin puolelta kertaalleen ostoksilla, samalle kävelysillalle sieltäkin kun pääsee.
Check-innissä varoiteltiin että voi mennä puolilleöin ennenkuin laivaan pääsee, mutta meidän matkailuautojono liikahti kello 22:31 ja kun oltiin saatu kamat hyttiin niin oltiin jo iltapalallakin ennen yhtätoista.
Perheet painui joskus puolenyön aikaan nukkumaan ja me jäätiin Jannen kanssa palautumaan matkan rasituksista laivan baariin. Nukkumaan taisin kellahtaa joskus vähän ennen aamuneljää.
Laivapäivä oli sellainen perinteinen eli ruokaa, saunaa ja oleskelua. Illalla yritettiin päästä kohtuullisen ajoissa nukkumaan, kun satamaan tultiin jo seitsemältä Suomen aikaa, eli kuudelta sitä aikaa jossa on kuukausi eletty.
Meistä aamupalalle ehti Eero, Katja ja minä, Jaakko ja Paavo nukkuivat siihen asti kun lähdettiin autolle.
Sörnäisten Essolla oltiin jo varmaan 7:15, eli ulosajokin onnistui nopeasti.
Kotimatkalla poikettiin vielä Lahdessa morjestamassa sukua, kotiin ehdittiin vasta joskus iltakahdeksan aikoihin.
Kokonaisuudessaan matka meni mainiosti, mitään isompia haavereita tai pettymyksiä ei sattunut.
Kalusto kesti ja säätkin suosi melko hyvin sitä Dolomiittien sadekautta lukuunottamatta.
Matkaa kertyi kaikkiaan 4004km keskikulutuksen ollessa 12,68l/100km.
Ja kun sitä joku kuitenkin kysyy niin koko reissuun rahaa kului noin 5500 euroa (tuossa ei tosin ole mukana satamassa autoon tehtyä punaviini/oluttankkausta).
Matkan varrelle osuneiden leirialueiden sivustoja
http://www.reisecamp.de/
http://www.camping-hopfensee.de/
http://www.caravanparksexten.it/
http://www.villaggioeuropa.com/
http://www.plavalaguna.hr/Camping/Bijela_Uvala/About_camp
http://www.deifiori.it/
http://www.campingmediterraneo.it/
http://www.park-camping.de/
http://resort.europapark.de/
http://www.amstrande.de/
Italia to Lindau
Kuvia Venetsian kupeelta Cavallinosta
Kuvia Venetsianretkeltä
Lisää kuvia
Jotain valittuja otoksia
|