Kesäloma-ajatuksia markiisin alta

4.7. lauantai Vaajakoskelta Virroille

Loppujen tavaroiden kanto autoon, kotona vielä siivoushetki ennen lähtöä.
Iltapäivällä päästiin vihdoin tien päälle. Toisaalta kun ei ollut kiire minnekään niin miksikäs sitä olisi turhaan stressaanut. Haluttiin kuitenkin lähteä liikkeelle, loma on alkanut ja mehän lähdetään vaikkei ajettaisi kuin omasta naapurin pihaan...

Kateltiin ajaessa vaihtoehtoja ja päädyttiin ajamaan Virroille Vankkurimännikköön.
Perillä oltiin joskus vaille seitsemän illalla, auto parkkiin ja lapset pihalle.
Pari tuntia myöhemmin haettiin läpimärät pojat leikkimästä. Ei satanut mutta aikaisempi sade oli jättänyt mukavat lätäköt pomppulinnaan. Ja meidän imutyynyt sitten riehuessaan kuivasivat lammikot.
Mikäpäs siinä kun kerran kivaa oli, laitettiin vaatteet narulle, kuivaa päälle, iltapalaa nenän alle ja päät tyynyyn.

5.7. sunnuntai Virroilta Tuuriin

Aamupalan jälkeen pojat lähti vielä leikkimään, kiirettä ei ole kun matkaa on vajaa 60km ja perillä on tarkoitus olla vasta iltapäivällä.

Leiriytyminen alkoi ruokaostoksilla, sitä sun tätä leiriruokaa, kakkupohja+mansikoita+kermavaahtoa. Kesän merkkejä :)

Tavattiin Keinäset Keskisen leirialueen portilla, sisään vaan ja leiri pystyyn. Illaksi oli varattu sauna ja saunan jälkeen Mikko vielä paistoi lettuja koko remmille.
Jonkin aikaa jaksettiin notkua pihalla mutta oli sen verran viileä keli että piti painua peiton alle.

ps. Onnelan (tai mikä tämä nyt onkaan) tilaussauna on fiksu paketti. Kunnon oleskelutila jossa takka, jääkaappi, telkka, pöytä ja sohvia. Pukuhuoneessa hyvin tilaa ja pesuhuone+sauna ok. Saunasta ja pukuhuoneesta pääsee suoraan terassille.

6.7. maanantai Tassut maassa

Aamupalaa ulkona, kesä on melkein tullut. Kahden kolmion voileipägrilli on kova sana. Aamupalan jälkeen hetki kärsimätöntä odotusta ja tivoli aukesi. Lapset tivoliin ja itse kauppaan. Ostettiin kirves, puukko ja kakkulapio. Eero sitten veistelikin pari reikää sormiinsa. Ja kyllä siitä palikastakin joku siivu lähti. Keinästen piti startata kotia kohti, meidän pojat painoi takaisin tivoliin. Ei vaan oikein taida enää innostaa nuo Sariolan hyrrät, tuntuu että vauhti loppuu kesken.

Keli on suht lämmin, tuulee vähän ja pari pisaraa taisi jossain välissä tulla. Ei tainnut ihan kuitenkaan maahan asti sataa.

Tässä kun seurailee kanssakaravaanareiden touhuja niin joskus tuntuu että noita ajotaitotapahtumia saisi olla paljon nykyistä enemmän. Etenkin vaunun kanssa paikalle peruuttelu näyttäisi olevan monelle melko vaikeaa.

Kokonaisuutena Keskisen karavaanialue Onnela(?) saa meiltä kyllä ison plussan, henkilökunta hoitaa hommansa ja jaksaa siinä samalla hymyillä, huoltorakennukset on uudehkoja ja melko siistejä, lisäksi paikat on tasaisia ja asvaltoituja. Jos jotain voisi toivoa niin nopeusrajoituskylttejä voisi tuoda alueelle, tuntuu että hyvät ja suorat väylät innostaa joitain kanssakulkijoita ajamaan melko reipasta vauhtia leirialueella.



7.7. Tuuri - Haukipudas
Aamulla vähitellen kamoja kasaan, pojat ja Katja lähti tivoliin. Tivolissa oli hillittömät jonot, vähintään puoli tuntia kaikkiin kiinnostaviin laitteisiin.
Kaupassa tehtiin vielä reissutäydennystä, sitäsuntätä ruokaa ja muutama tölkki hernepottuja varuiksi.
Puoli kuuden maissa oli mahat täynnä juustomakkarapastaa ja lähdettiin tien päälle kohti pohjoista. Jossain kohtaa Pohjanmaata (tai ehkä se on Etelä-Pohjanmaata) alkoi tulla vettä, välillä ihan reilustikin. Kun ei oikein ollut mitään kiinnekohtaa ajateltiin että ollaan vaan jossain yöparkissa, vaikka sitten Tupoksessa. Raahessakin vaan satoi, harmaan näköinen paikka. Jossain Raahen paikkeilla sitten katseltiin alueoppaasta että Rantasarka Haukiputaalla osuisi kohtuu hyvin paikoilleen. Eikä suihkukaan pahitteeksi olisi. Katja soitti ja varmisti että vielä 23 aikoihin päästään leiriin, tervetuloa kuului vastaus. Ajettiin sitten sinne asti, tultiin perille ja satoi. Vielä pieni iltahaukku ja nukkumaan.

8.7. Roadmovie Haukipudas - Bodö
Aamulla suihkuun, sadekin oli melkein loppunut. Pojat piti tehokkaan leikkitunnin ja ei muuta kuin huoltorakennuksen kautta tien päälle. Hyvä paikka, Rantasarkaa voisi joskus kokeilla uudelleen vaikka ajan kanssakin.
Fiattia janotti ja kurvasin Iissä Nesteelle. Näin kyllä kauas että siinä lukee Kärkkäinen, mutta kerrankos sitä lomalla ollaan. Tankkasin ja pesin lasit kunnolla, eikä tarvinnut kauaa odotella niin Katja tuli pyöränkorin ja sählymailan kanssa Kärkkäiseltä.

Ajeltiin kaikessa rauhassa eteenpäin, Torniossa vielä S-kauppaan hakemaan täyttöä.
Haparandassa katseltiin ikkunoista Ikeaa, mutta vilkku taisi olla rikki kun ei kääntynyt pihaan. Ja oli siinä jotain tietöitäkin, piti keskittyä niihin niin jäi risteys huomaamatta. Voi kyllä olla että paluumatkalla pitää vilkku löytää ettei tule sanomista.

Ruotsi oli pääasiassa tylsä, niinkuin aina.
Tunturiylänkö tosin on kaunis, niinkuin aina.

Norjan puolella pidettiin iltapalatauko jollain levähdyspaikalla, mutta ei maltettu vielä jäädä nukkumaan. Asetin tähtäimen Salstraumeniin.
Fauskeen asti matka taittui kivasti, aika kului mutta matka lyheni.
Fauskessa katsottiin kun paloaseman piha oli jarrutuksen jälkeen aivan hiekkapöllyn peitossa ja kaveri meni loikalla sisälle. Ajettiin vajaa 5km ja pysäytettiin kun edessä oli heiluvat kädet, ei muuta kuin hätävilkut päälle. Vajaa 10 min ja paikalle tuli paloauto + miehistöauto (80-luvun alkupuolen hiace :)
Oli pari moottoripyörää paketissa, paitsi se toinen joka oli kahdessa osassa. Ja toisen kuski rentona ojanpohjalla, toisen taas linkutteli ympyröitä. Kohtapuoleen paikalle tuli pari ampumalanssia ja varttia myöhemmin politikin. Ja varttia myöhemmin yksi politi lisää, tosin siitä ei ollut kuin haittaa kun peippaili autolla joka väliin ja esti liikennettä.
Jonkin aikaa odoteltiin kun alkoi kuulua karmea pörinä, laskeutuivat kopterilla siihen tielle. Vartti taas lisää ja ottivat sen rennomman kuskin kyytiin, toinen joutui ampulanssiin.
Kaikkiaan aikaa meni reilu tunti+vartti ennenkuin päästiin jatkamaan.
Ja 10km myöhemmin oli tietyö ja räjäytyksiä, melkein puoli tuntia taas parkissa.
Siitä ei enää ollutkaan kuin 15km perille, mutta silläkin välillä ehdittiin vielä näkemään pari hirveä ja norjalainen kettu. Parkissa joskus 0230 Suomen aikaa, käytiin vielä Katjan kanssa katsomassa vuorovesivirtaa.

9.7. Salstraumen - Johonkin Gullesfjordin lähelle
Aamupalan jälkeen rantaan katselemaan vauhdikasta merivettä. Virvelit mukaan tietenkin.
Virtaus oli suurimman osan ajasta niin kova, että ei heittelystä mitään tullut. Vähän ennen nousuveden päättymistä saatiin Paavon kanssa muutama sei. Joku isompikin kävi kiusaamassa mutta pääsi leviin ja sinne jäi kun piti vetää siimat poikki. Mutta keli oli loistava, aurinko paistoi eikä pilvenhattaraakaan näy. Pieni tuulenviri kävi meren suunnalta ettei tule liian kuuma. Nautittiin rantapiknikkiä, suolakeksejä + paria valkohomejuustoa, leipää, juustonaksuja ja juomia. Kyllä elämä vaan on mukavaa kun ymmärtää nauttia pienistä asioista.
Pojat tutki rantaa ja keräili kiviä, ravunkuoret ei olleet keräilykelpoisia kun niissä oli sellainen mehevä tuoksu.
Iltapäivällä pekonipastaa koneeseen ja tien päälle, ajatuksena ajella Narvikin yläpuolelle Ballangeniin. Fauskeen pääsi tällä kertaa ilman stoppeja, ei räjäytyksiä tai katkenneita moottoripyöriä. Fauskessa vilkku vasempaan ja kohti pohjoista.
Ajeltiin, kateltiin maisemia, noustiin välillä ylös ja tultiin taas meren tasolle.
Jossain pikkukylän Shellillä oli kyltti ajokaivosta, pihasta löytyi tomstation. Harmaat ja mustat pois + vesien täydennys. Alkoikin jo olla vesi vähissä, mutta nyt pääsee taas.
Iltapalaa nautittiin jonkin järven rannalla mutta ei vielä jääty parkkiin. Tie loppuu kohta mereen ja ajattelin että oltaisiin siinä yötä.
Satamassa kävin antamassa lahjan vegverketille, taitavat tosin pumpata sen suoraan satama-altaaseen.

Lauttarannassa oli kaksi ajolinjaa, toinen suunniteltu eteenpäin kohti Narvikia ja toinen Lödingeniin kohti Lofootteja. Lautat oli jo satamassa ja mentiin siihen Lofoottien suuntaan lähtevään, meillä kun ei etukäteen suunniteltuja ole ennenkään pelätty muuttaa. Tunti laivassa, pikkupojat nukkui ja Katja jäi niiden seuraksi (salaa tietysti kun autokannella ei saa olla matkan aikana). Matkan hinta meille n. 7m auto + 1+3 oli noin 60€.

Satamassa ulos laivasta ja muiden mukana kohti tuntematonta. Meinattiin jo jäädä nukkumaan jollekin pienelle levikkeelle, mutta siinä oli ruuhkaa ja vain pahasti kaltevia paikkoja. Italiaanot taisi stopata siihen yöksi mutta ne onkin tottuneet siihen että asiat on vähän niinkuin sinnepäin. Puoli tuntia taidettiin ajella ja katsella maisemia kun kaukaa jo näkyi iso sorakenttä jossa oli muutama womo parkissa. Siihen riviin vaan, lauta eturenkaan alle ja pienelle iltakiertelylle. Oikeesti kaunis paikka, lumihuippuisten vuorten välissä oleva laakso. Vaikutti siltä että norskit olisi tekemässä siihen jotain oikein kunnollista bobil-parkkia.

10.7. Maisemia jostain - Sjöveganiin
Aamupalan jälkeen pojat lähti pihalle leikkimään. Katja tiskasi astiat, laitettiin kamat ajokuntoon ja tien päälle kohti pohjoista. Hienoja maisemia, vuoria, järviä, merta, lunta ja jokia & putouksia.
Hiekkarannan kohdalla pidettiin taukoa, käytiin keräilemässä aarteita.

Illalla olin katellu koneelta valmiiksi kämppäriä, ajettiin ensin pikkuisen ohi että päästiin kylälle kauppaan. Kun safkatäydennys oli tehty kurvattiin Sjöveganin Elvelund Campingiin. Majoituttiin melko rantaan, ihan ei taida alkovi olla meren päällä. Paitsi että tuo "meri" on tässä kohtaa vielä makeaa vettä, sitä tulee tuosta läheisestä joesta sen verran reilusti että suolainen vesi jää tuonne jonnekin vähän kauemmas. Jotain perhonpaiskojia tuolla näkyy seisovan keskellä pohjukkaa, mutta ei sieltä kalaa näytä tulevan.

Läppärin, kameroiden ja mp3-soittimien akut laitettiin lataukseen ja kyllähän tässä matkalaisillekin pieni huolto tekee hyvää. Itse aloitin henkilökohtaisen huollon marsun aivastuksella.
Katja kävi jo kattomassa pyykkisysteemejä, taitaa olla aika tehdä reissun ensimmäinen vaatehuolto.

Nyt on jo markiisikin levällään ja fillarit pois telineeltä, alkaa tuntua ihan kuin olis oikeesti lomalla...

Niin meinasi unohtua, matkalla tuli jokunen vesipisara ja aurinkokaan ei paista ihan pilvettömältä taivaalta. Lämmintä kuitenkin piisaa ja sadettakaan ei ole osunut parkissa ollessa.

Pojat on ottaneet alueen haltuun, trampoliinit ja pomppulinnat on saaneet kyytiä. Laskuvesi paljasti matalan rannan ja siellä on käyty kiertelemässä ja kaivamassa kuoppia. Mukavaa on tuntunut olevan.
Nyt kun kello on noin 21 paikallista, ulkona on vielä yli 18 astetta lämmintä. Ei tule vilu ei.
Vielä pitäisi käyttää pojat suihkussa ja grillata kalaa. Sen jälkeen voisikin keitellä iltakaffet vaikka oikein kerman kanssa.

Vaikka tämä kämppäri on melko pieni, paikat on todella siistit ja fiksut. Huoltorakennus vaikuttaa melko tuoreelta ja suihku&vessa-koppeja on reilusti. Kaikenkaikkiaan erittäin mukava paikka.

ps. tuossa iltapuhteeksi juteltiin että meillä on kuitenkin vielä aika monta päivää aikaa, melko tuuballa ollaan tähän asti tultu. Kun ollaan ajettu niin kilometrejä on nielty sitten samantien kunnolla, eikä mitään 100km ripellyksiä. Tännekin varattiin vain yksi yö, toki tässä vähän haittaa se ettei markiisin alta pääse virvelöimään turskaa kun tuo vesi ei ole suolaista.


11.7. Sjövegan - Tromsö
Puolenpäivän aikaan piti leiri jättää ja niillä tietämin oltiinkin tyhjäämässä ja täyttämässä tankkeja. Lähdettiin ajelemaan kohti seuraavaa yötä, tarkempia suunnitelmia ei ollut. Ajeltiin välillä ylhäällä ja välillä alhaalla merenpinnassa. Pieniä mutkiakin tehtiin ja koukattiin vähän pienemmälle tielle. 20min lauttamatkakin osutettiin reitille. Lauttaa odotellessa pojat ja Katjakin kierteli etsimässä aarteita. Onneksi löysivät vaan vähän haisevia palleroita, pahempiakin olisi ollut tarjolla.
Ajeltiin vähän Tromsön sivuitse kun näytti siltä että siellä olisi hyvä kapeikko ja silta. Ennen kapeikkoa kuitenkin oli hyvä levike, jolle kurvattiin parkkiin. Kaikki muut sai pientä seitä, paitsi Katja joka virvelöi meritähden.
Katja ja pikkupojat lähti käymään kiipeilemässä vuorenrinteellä, olivat käyneet sen verran pitkällä että toivat lunta tullessaan.

Jatkettiin vielä pätkän verran kohti suunniteltua sillanpieltä, jos siellä olisi parempi yö- ja kalapaikka. Mutta eihän siellä edes ollut siltaa, norskit oli menneet kaivamaan tunnelin meren alle. Ei sitten jääty siihen kupeeseen yöksi vaikka alunperin niin suunniteltiinkin.
Jatkettiin matkaa kohti alkuperäistä suunnitelmaa (kyllä meillä sellainen periaatteessa oli olemassa, ei vain ole annettu sen vaikuttaa matkantekoon) ja tähdättiin kohti Skittenelviä.
Tromsössä otettiin vaan maan alla ympyrässä väärä suunta ja toisella kertaa sitten pakosti edelleen väärä, niin tulla tupsahdettiin ihan keskelle pohjoisnorjan suurinta(?) kaupunkia. Piti laittaa navigaattori tulille että löydettiin oikea ulosajotie.

Aivan kaupungin kupeessa huomattiin bobiler-kyltti ja ei muuta kuin yöksi parkkiin. Iltapalaa pojille ja nukkumaan. Katjan hetki istuskeltiin vielä hetki ennen unia.

12.7. Tromsö - Skittenelv Camping
Aamupalaa ja tien päälle. Matkaa etukäteen suunnitellulle kämppärille huimat 21km. Auto parkkiin ja kamat levälleen, pojat rantaan, kaffea kuppiin ja sinihometta piparin päälle. Markiisin alta näkyy kivasti vuonoa ja vuoria. Mereen on tästä nyt matkaa muutama kymmenen metriä, nousuveden aikaan ei varmaan kymmentäkään.
Kämppärillä on allasosasto ja waterslide, siellä pitää roiskuttaa kun muuten tällä reissulla jää uimiset vähemmälle.

Katja ja pojat kävi allasosastolla, ite jäin autolle norkoilemaan oluen kera.
Jostain vuoren takaa tuli pieni sadekuuro, vettä tuli varmaan puoli metriä varttitunnissa. Ensin satoi

vasemmalle vaakaan ja hetken päästä oikealle vaakaan. Ylhäältä alas ei ollenkaan.
Piti oikein tulla ulos asti kun pöydät ja tuolit meinasi lähteä merelle, markiisi tuli onneksi

kiinnitettyä kunnolla. Melkoinen puhuri vaikkei kauaa kestänytkään.
Katjakin oli mennyt altaaseen kun maalla oli tullut kylmä ;)
Pojat veti vesiliukumäkeä urakalla muutaman tunnin ennenkuin suostuivat luopumaan.
Keli kuitenkin korjaantui taas ja aurinko tuli esiin. Samalla tuulikin lopahti kokonaan, tarkenee...

Ruoka laitettiin ulkona grillillä ja jälkiruoaksi piti ottaa toinenkin lasillinen punaviiniä. Ja jallukaffet siihen päälle.

------

Illalla käytiin Paavon kanssa ulkoiluttamassa uistimia. venytettiin vähän meren käsitettä, olihan siinä missä heiteltiin vielä muutama tunti sitten ollut meri vaikka nyt siinä virtasi joki. Sain semmoisen vaaksanmittaisen meriraudun(?), taikka voisi se periaatteessa olla taimenkin. Pari kertaa nähtiin kun semmoinen reilu puolimetrinen kala teki näyttäviä hyppyjä siinä joessa, mutta ei vaan ollut kiinnostunut meidän antimista. Ehkä olisi sittenkin pitänyt ottaa perhot mukaan.
Mutta mikäpäs meillä, ruokaa mahat täynnä niin ei se kalansaanti mikään pakko ole.

13.7. Skittenelvistä Lyngenin rannalle
Aamupäivällä startattiin taas, Tromsössä käytiin kaupassa ja jatkettiin kohti pohjoista. Tie kierteli välillä rantaa ja välillä ylempää, samanlaista kuin muutkin pätkät. Aivan Lyngenin vuonon perukassa ajettiin auto levähdyspaikalla melkein rantahiekalle ja tekaistiin ruokaa. Pojat kierteli rantamatalaa ja me Katjan kanssa nautittiin auringonpaisteesta.
Vähän matkaa jatkettiin vielä ja mentiin Paavon kanssa rantaan. Saaliina kolme pientä turskaa. Katja makoili auringossa, itellä hiki virtasi kun heilutteli vapaa.

Jatkettiin taas, ajettiin Skibotnin ohi ja ajateltiin mennä vaan johonkin levikkeelle kalaan ja jäädä yöksi. Jollain levikkeellä törmättiin muihin suomalaisiin, käytiin rannassa kalassa ja ajettiin kilometri eteenpäin yöparkkiin. Samalla levikkeellä meitä olikin sitten 4 suomalaista autoa. Osa porukasta oli ollut siinä jo useampia päiviä.
Kalaa yritettiin, mutta saatiin vaan joitain seitejä. Periaatteessa paikasta olisi voinut jotain tullakin, lähellä olevien kallioiden edustalla tuntui olevan runsaasti vettä.
Paikalla uiskenteli useampia pyöriäisiä, kulkivat eestaas rannan lähellä ja se tuskin paransi meidän kalansaalista.

14.7. Lyngenistä Suomeen
Aamulla jatkettiin vielä matkaa kohti pohjoista, käytiin muutamassa paikassa heittelemässä mutta saalis jäi kovin heikoksi. Aurinko tosin paistoi ja kuuma oli. Muutama kymmenen kilometriä Skibotnista, vähän Olderelvin tms. jälkeen oli hyvin tehty levähdyspaikka, jossa oli vessat ja grillipaikat + asvaltoitua kenttää. Pidettiin siinä useamman tunnin tauko, syötiin ja heiteltiin. Taisinpa ottaa pienet torkutkin, ennenkuin käännettiin nokka kotia kohti.
Skibotnissa vielä viimeiset kivenheittelyt ja aarteenetsinnät, tankki täyteen ja kohti Raattamaa.
Skibotnin laakso oli kaunis niinkuin ennenkin, mutkia tosin oli ehkä vähän suoristettu.
Kilpiksellä oli norskien "etutelttakylä", loma- yms rakennuksia ja muuta roinaa levinnyt pitkin Saanan ja järven kuvetta hirvittäviä määriä, alkaa olla luonnonrauha sielläkin menetetty.

No me ajeltiin sitten jonnekin vajaa 100km Muoniosta ja jäätiin siihen "kalakodan" levähdyspaikalle yöksi.

15.-17.7. Raattama ja kotimatkalle
Aamupäivällä käytiin Muoniossa kaupassa, ruisleipää nam.
Mökillä melkein ensimmäiseksi saunan lämmitys, siinä samalla tehtiin ruokaa...
Illalla pienet juustot ja kuohuviinit, pojat hyvissä ajoin ennen puoltayötä nukkumaan.

Paavon ja Jaakon kanssa käytiin Vuontiksella kalassa, ensimmäiset hyvänmakuiset kalat tähän reissuun. Keli tosin oli liian hyvä, paitahihasiltaan piti järvellä istuksia ja silti tuli hiki. Katja vetäisi kalat fileiksi, herkkua tiedossa.
Illalla tietysti saunaan.

Perjantaina iltapäivällä oli aika lähteä liikkeelle, ajeltiin ICA Lahtiksen kautta Väylänpäähän Koivusaajon lomamajoille. Auto aivan jokivarteen parkkiin, pojat lähti katsomaan pihaporoja ja me Katjan kanssa ottamaan pienet lasit viiniä.
Sauna näyttäisi olevan lämpöisenä jos haluaa käydä. Lohestajia on alue ja joki puolillaan, itse täytyy nyt malttaa pitää virvelit peräkontissa.

18.7. Kolarista Kuturantaan
Väylän varresta piti aamupäivällä lähteä jatkamaan, kunhan pojat ehti ensin syöttämään pihaporot.
Matkaa oli edessä ja vielä piti tehdä mutkiakin. Torniossa vilkku oikeaan ja sillan yli Ikeaan. No, virheitä tulee tehtyä ja olihan ne lihapullat vieläkin hyviä.
Ja jottei siellä käynti ihan hukkaan olisi mennyt, niin täydennettiin vajentunutta punaviinilasivarastoa. Lasien koeajo onkin jo tätä kirjoittaessa menossa.

Ikeassa pyörittyjen tuntien jälkeen piti vielä koukata COOPiin ja sieltä vihdoin kotisuomeen. Rullattiin alamäkeen ja ihmeteltiin miksei löydy saunallista järvenrantapaikkaa kohtuullisella mutkalla. Perkeleen leiriyrittäjät, pankaa alueita makean veden viereen eikä meren rantaan.
Pikkuisen jo tuli sanomistakin, pojatkin taisi saada osansa kun eivät tehneet muuta kuin meuhkasivat ja tappelivat. Oulussa piti kurvata tankille, käytiin Katjan kanssa kahvilla ja pojat jäi miettimään vieläkö ne haluaa jatkaa matkaa vai jäädä Ouluntullin pihaan.
Jatkettiin kuitenkin porukassa, iltaruoaksi tekaistiin jossain suon reunalla Jaakon tilaama herkku, spaghettia ja papukastiketta.

Kun ei oikein paikkaa tuntunut löytyvän ajettiin sitten Lestijärvelle SFC Kuturantaan. Oltiin tervetulleita, ajettiin parkkiin ja laitettiin pojat nukkumaan. Itse pitää tässä vielä vähän kirjailla ja nauttia punkkua, otinpa myös yhden Spitfiren illan ratoksi.

19.7. Kotiin...
Aamulla heti heräämisen jälkeen nopea aamupala ja pojat lähti leikkimään. Jonkin aikaa ensin leikkipaikoilla ja sitten rantaan uimaan ja rakentamaan hiekkalinnoja. Itse jäin autolle, nostin tuolin pihalle ja ratkoin ristikoita. Kävin välillä rannallakin, mutta ei siellä voinut olla kun oli niin kuuma.
Melko myöhään iltapäivällä lähdettiin ajelemaan kotiin, kolmisen tuntia kaupassa käynteineen.
Kotona sitten auto parkkiin ja ruokaa tulille, katellaan auton tyhjennystä myöhemmin...

--------------

Kilometrejä tuli 3562 ja keskikulutus oli 12,4l.
Matkaa kertyi aikaa ajatellen melko paljon, mutta toisaalta siihen mahtui pari selkeää ajopäivää sekaan, jolloin maisema vaihtui kerralla.
Pidempäänkin olisi voinut olla, ehkä olisi ehditty paremmin kalaan ja viettämään aikaa jossain kaupungeissakin. Nyt tuosta tuli vähän tuollainen maisemaloma. Toisaalta kaikilla oli pääasiassa mukavaa, pojat pääsi kalaan ja Katja sai makoilla auringossa.
Lämpöisiä vaatteita ei juurikaan tarvittu, joskus illalla pitkähihaista. Muuten tarkeni oikein mainiosti.
Kuohu- ja punaviiniä kului kohtuudella, oluttakaan ei mennyt kovin paljoa. Valkohomejuustoja tuli syötyä ja ruokaakin tehtiin aina kun tarvetta tuli.

Uudelleenkin voidaan kuulemma lähteä, Eero jo ilmoitti että on poroja ikävä.

Reissukuvia